Lapsen osallisuus sijaishuollon työntekijän näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten lastensuojelun työntekijät kokevat omassa työssään lasten osallisuuden ilmiön. Tutkimuksessa selvitettiin miten työntekijät näkevät lapsen osallisuuden lastensuojelulaitoksen arjessa, millä tavoin ohjaaja näkee osallisuuden omassa työssään sekä miten ammatillinen asiantuntijuus näkyy lasten osallisuuden tarkastelussa. Teoriassa on esitelty lastensuojelun historiaa, lastensuojelun laatua, ammatillisuutta ja osallisuutta.

Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kahdeksaa hoito- ja kasvatustyön ohjaajaa. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen analysointi toteutettiin sisällön analyysi menetelmällä. Tutkimustulokset osoittivat, että kasvattajat ymmärsivät osallisuuden hyvin kokonaisvaltaisena ilmiönä. Osallisuus kategorioitui kasvatukseen, hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen, lapsen toimijuuteen, kuulemiseen, aikuisen toiminnan avoimuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Kasvattajan yksilöllisyys ja ammatillisuus korostuivat ilmiön tarkastelussa.

Osallisuuden tarkastelun avulla tiedetään miten ammattilaiset ilmiön kokevat. Työn kehittämisen näkökulmasta saatiin arvokasta tietoa, miten osallisuudesta tehdään suunnitelmallisempaa ja mihin asioihin tulee arjen työssä kiinnittää huomiota. Monipuolinen kouluttautuminen ja osallisuuden avaaminen, mitä osallisuus tarkoittaa meidän toiminnassa nousivat keskiöön työn kehittämisen näkökulmasta.

Osallisuuden toteutumattomuuden haasteita löydettiin lapsista, aikuisista kuin yhteiskunnasta. Tuloksissa näkyi vahvasti oma koulutustaustan ja työelämän luoma osaaminen ja ymmärrys alaan. Hyvä tuntemus sijaishuollosta ei ollut merkityksellinen osallisuuden tarkastelussa vaan merkitykselliseksi nousi yleinen tiedonhalu ja monipuolinen itsensä kehittäminen ammattilaisena.