SUOMESSA ASUVIEN IRANILAISTEN NAISTEN KOULUTUS
Esberg, Riti (2020-04-01)
SUOMESSA ASUVIEN IRANILAISTEN NAISTEN KOULUTUS
(01.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050825826
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050825826
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisessa koulutuksessa Iranista Suomeen muuttaneet naiset ovat Suomessa olleet ja millaisia kouluttautumiseen vaikuttavia tekijöitä iranilaisilla naisilla on. Tutkimuksessa tarkastellaan iranilaisten naisten koulutusta naisten omista ajatuksista ja näkökulmista käsin. Koulutuksella on suuri merkitys maahanmuuttajanaisten elämän rakentumiselle uudessa yhteiskunnassa.
Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty vuosina 2008–2009 puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto on alun perin kerätty väitöskirjaa varten, jossa tarkastellaan Suomessa asuvien iranilaisten naisten sosiaalisia suhteita ja niiden merkitystä yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Tähän aineistokokonaisuuteen sisältyi yhtenä osana iranilaisten naisten koulutusta koskeva aineisto-osuus. Koulutuksen aineisto-osuutta ei varsinaisesti ole käytetty väitöskirjassa eikä missään muussakaan tutkimuksessa.
Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iranilaisen naisen yksilö- ja ryhmähaastattelusta. Aineiston keräämisen taustalla vaikuttaa etnografinen ote, koska toteuttamani haastattelujen lisäksi olin havainnoimassa ja tekemässä muistiinpanoja naisten arjen toiminnasta. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, johon perustuen aineistoa on työstetty teoriapohjaisen aineistoanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset osoittivat, että naiset olivat käyneet lukuisia TE-toimiston järjestämiä kurssimuotoisia työvoimakoulutuksia, ja osalle heistä tämä koulutus oli jäänyt ainoaksi Suomessa käydyksi koulutukseksi. Iranilaisten naisten kouluttautumiseen vaikuttivat heidän motivaationsa, edellytyksensä ja mahdollisuutensa kouluttautua. Suomenkielen taidolla ja lähtömaassa hankitulla koulutuksella oli ollut suuri vaikutus siihen, millaiseen koulutukseen naiset Suomessa olivat päässeet. Tutkimustulosten mukaan iranilaisten naisten korkein Suomessa saavuttama koulutustaso oli ammatillinen peruskoulutus.
Iranilaisten naisten koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kouluttautuakseen iranilaiset maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukitoimia, joiden painopisteiden pitäisi olla kielitaidon kehittämisessä ja oppimisen edistämisessä. Tukitoimien keinoin voitaisiin lisätä naisten mahdollisuuksia päästä koulutukseen ja käydä se loppuun. Tutkinnon suorittaminen saattaisi parantaa iranilaisten naisten asemaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnallisesta elämästä.
Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty vuosina 2008–2009 puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto on alun perin kerätty väitöskirjaa varten, jossa tarkastellaan Suomessa asuvien iranilaisten naisten sosiaalisia suhteita ja niiden merkitystä yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Tähän aineistokokonaisuuteen sisältyi yhtenä osana iranilaisten naisten koulutusta koskeva aineisto-osuus. Koulutuksen aineisto-osuutta ei varsinaisesti ole käytetty väitöskirjassa eikä missään muussakaan tutkimuksessa.
Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iranilaisen naisen yksilö- ja ryhmähaastattelusta. Aineiston keräämisen taustalla vaikuttaa etnografinen ote, koska toteuttamani haastattelujen lisäksi olin havainnoimassa ja tekemässä muistiinpanoja naisten arjen toiminnasta. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, johon perustuen aineistoa on työstetty teoriapohjaisen aineistoanalyysin keinoin.
Tutkimustulokset osoittivat, että naiset olivat käyneet lukuisia TE-toimiston järjestämiä kurssimuotoisia työvoimakoulutuksia, ja osalle heistä tämä koulutus oli jäänyt ainoaksi Suomessa käydyksi koulutukseksi. Iranilaisten naisten kouluttautumiseen vaikuttivat heidän motivaationsa, edellytyksensä ja mahdollisuutensa kouluttautua. Suomenkielen taidolla ja lähtömaassa hankitulla koulutuksella oli ollut suuri vaikutus siihen, millaiseen koulutukseen naiset Suomessa olivat päässeet. Tutkimustulosten mukaan iranilaisten naisten korkein Suomessa saavuttama koulutustaso oli ammatillinen peruskoulutus.
Iranilaisten naisten koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kouluttautuakseen iranilaiset maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukitoimia, joiden painopisteiden pitäisi olla kielitaidon kehittämisessä ja oppimisen edistämisessä. Tukitoimien keinoin voitaisiin lisätä naisten mahdollisuuksia päästä koulutukseen ja käydä se loppuun. Tutkinnon suorittaminen saattaisi parantaa iranilaisten naisten asemaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnallisesta elämästä.