Huostaanoton edellytykset erityisesti lapsen edun kannalta
Rantanen, Pia (2020-04-07)
Huostaanoton edellytykset erityisesti lapsen edun kannalta
Rantanen, Pia
(07.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127250
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127250
Tiivistelmä
Huostaanotto on lastensuojelun voimakkain toimenpide, jonka tavoitteena on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi. Huostaanotto puuttuu voimakkaasti perheen perus- ja ihmisoikeuksiin. Siitä syystä huostaanoton tulee aina olla viimesijaisin keino lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Huostaanotolle tulee aina olla lainmukaiset syyperusteet. Lapsen etu puolestaan ohjaa lastensuojelun toimintaa ja kaikkien lastensuojelun toimenpiteiden tulee olla lapsen edun mukaisia. Esimerkiksi huostaanottoa ei voida toteuttaa, ellei se ole lapsen edun mukaista.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää millä edellytyksillä huostaanotto on mahdollista toteuttaa. Erityistä huomiota annetaan lapsen edulle sen ollessa yksi tärkeimmistä lapsioikeudellista periaatteista. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa kotimaisesta lainsäädännöstä, lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Kansainvälisistä sopimuksista on käsitelty tutkielman aiheen kannalta tärkeimpiä. Näitä ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n lasten oikeuksien sopimus. Tutkimusote on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Lisäksi koska tutkielman aihe käsittelee yhteiskunnallisesti virittäytynyttä aihetta: lastensuojelua, on mukana myös oikeussosiologista näkökulmaa.
Tutkielmani osoittaa, että huostaanoton syyperusteet ja edellytykset on säädelty laissa tarkasti. Huostaanotto on mahdollista toteuttaa kahden eri perusteen nojalla. Lapsen huolenpidossa tai kasvuolosuhteissa täytyy olla sellaisia puutteita, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Toinen peruste on lapsen oma käyttäytyminen, jolla lapsi vaarantaa vakavasti omaa terveyttään tai kehitystään. Näiden perusteiden lisäksi edellytetään, että avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä ja että sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että vaikka huostaanoton kriteerit on selkeästi ilmaistu laissa, aiheuttaa erityisesti lapsen edun arvioiminen haasteita. Lapsen edun käsitteen ollessa sekä avoin että harkinnanvarainen, saattaa se johtaa siihen tilanteeseen, että samanlaisia tapauksia arvioidaan eri tavalla, jolloin oikeuden ennakoitavuus ja yhdenvertaisuus vaarantuu.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää millä edellytyksillä huostaanotto on mahdollista toteuttaa. Erityistä huomiota annetaan lapsen edulle sen ollessa yksi tärkeimmistä lapsioikeudellista periaatteista. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa kotimaisesta lainsäädännöstä, lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Kansainvälisistä sopimuksista on käsitelty tutkielman aiheen kannalta tärkeimpiä. Näitä ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n lasten oikeuksien sopimus. Tutkimusote on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Lisäksi koska tutkielman aihe käsittelee yhteiskunnallisesti virittäytynyttä aihetta: lastensuojelua, on mukana myös oikeussosiologista näkökulmaa.
Tutkielmani osoittaa, että huostaanoton syyperusteet ja edellytykset on säädelty laissa tarkasti. Huostaanotto on mahdollista toteuttaa kahden eri perusteen nojalla. Lapsen huolenpidossa tai kasvuolosuhteissa täytyy olla sellaisia puutteita, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Toinen peruste on lapsen oma käyttäytyminen, jolla lapsi vaarantaa vakavasti omaa terveyttään tai kehitystään. Näiden perusteiden lisäksi edellytetään, että avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä ja että sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että vaikka huostaanoton kriteerit on selkeästi ilmaistu laissa, aiheuttaa erityisesti lapsen edun arvioiminen haasteita. Lapsen edun käsitteen ollessa sekä avoin että harkinnanvarainen, saattaa se johtaa siihen tilanteeseen, että samanlaisia tapauksia arvioidaan eri tavalla, jolloin oikeuden ennakoitavuus ja yhdenvertaisuus vaarantuu.