"Ihminen on hyödytön intohimo" : Jean-Paul Sartren eksistentialismi Jean- Luc Godardin elokuvassa Alphaville
Elo, Jan (2020-03-11)
"Ihminen on hyödytön intohimo" : Jean-Paul Sartren eksistentialismi Jean- Luc Godardin elokuvassa Alphaville
Elo, Jan
(11.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127237
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127237
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jean-Luc Godardin elokuvaa Alphaville (1965)
eksistentialismin näkökulmasta. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että Godardin
tyyliä tehdä elokuvia on kutsuttu eksistentiaaliseksi elokuvasemiotiikaksi, jota hän on
toteuttanut elokuvissaan tutkimalla kielen erilaisia merkityksiä ja intertekstuaalisuutta.
Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että erityisesti Alphavillen kielen analysoiminen ja
sen yhdistäminen eksistentialistiseen tutkimusperinteeseen toimivat yhtenä uutena
perspektiivinä Godardin ymmärtämiselle akateemisesti. Alphavillen eksistentialistisia
teemoja analysoidaan sekä itsenäisesti että Jean-Paul Sartren eksistentialismin
näkökulmasta, jota muun muassa filosofi Esa Saarinen on kutsunut vapauden, valinnan
ja vastuun -teoriaksi.
Alphavillen valmistumisaika sijoittuu lisäksi 1960-luvulla alkaneeseen merkittävään
ajanjaksoon, jolloin Godardin kaltaiset modernin elokuvan pioneerit saivat jalansijaa
ranskalaisessa elokuvassa. Tästä uudeksi aalloksi kutsutusta ilmiöstä juuri Godardin ja
Alphavillen valinta tutkimuskohteeksi vaikuttaa luonnolliselta, koska elokuvan
käsittelemät teemat teknologian uhkakuvista ovat edelleen ajankohtaisia. Elokuvassa
Alpha 60 -kone rajoittaakin kaupunkilaisten valinnanvapautta yhdistämällä heidät
kontrolloituun kollektiiviseen tietoisuuteen, kunnes päähenkilö agentti Lemmy Caution
saapuu pelastamaan tilanteen. Tämä konteksti tekee siitä kiinnostavan tutkimuskohteen
mediatutkimuksen näkökulmasta.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella eksistentialistisille tutkimuksille vaikuttaa olevan
yhteistä se, ettei eksistentialismi ole niinkään työkalu kuin tarkastelun keskipiste, joka
kulminoituu tietoisuuden ja kokemuksellisuuden tutkimuksena, kuten tässäkin
tutkielmassa. Tämän tutkielman analyysiosio keskittyy näin ollen juuri ihmisen
valinnanvapauden, tietoisuuden ja rakkauden kautta elokuvan tärkeiden teemojen
avartamiseen. Tutkielman kannalta Sartren teorian tärkeimmäksi osaksi nousee hänen
teoksensa L'Être et le Néant (1943), jossa hän esittelee keskeiset käsitteensä. Sartren
ajattelu toimiikin hyvänä vastakohtana Alphavillen tietoisuuskäsitykselle, koska hänen
teoriansa mukaan kollektiivinen tietoisuus estää ihmisen aidon vapauden toteutumisen,
joka on aina pohjimmiltaan yksilöllinen. Elokuvan ja Sartren eksistentialistinen sanoma
vaikuttaa lopulta olevan, että teknologia vaarantaa monia inhimillisiä piirteitämme, jos
annamme sille liikaa valtaa yhteiskunnassamme.
eksistentialismin näkökulmasta. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että Godardin
tyyliä tehdä elokuvia on kutsuttu eksistentiaaliseksi elokuvasemiotiikaksi, jota hän on
toteuttanut elokuvissaan tutkimalla kielen erilaisia merkityksiä ja intertekstuaalisuutta.
Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että erityisesti Alphavillen kielen analysoiminen ja
sen yhdistäminen eksistentialistiseen tutkimusperinteeseen toimivat yhtenä uutena
perspektiivinä Godardin ymmärtämiselle akateemisesti. Alphavillen eksistentialistisia
teemoja analysoidaan sekä itsenäisesti että Jean-Paul Sartren eksistentialismin
näkökulmasta, jota muun muassa filosofi Esa Saarinen on kutsunut vapauden, valinnan
ja vastuun -teoriaksi.
Alphavillen valmistumisaika sijoittuu lisäksi 1960-luvulla alkaneeseen merkittävään
ajanjaksoon, jolloin Godardin kaltaiset modernin elokuvan pioneerit saivat jalansijaa
ranskalaisessa elokuvassa. Tästä uudeksi aalloksi kutsutusta ilmiöstä juuri Godardin ja
Alphavillen valinta tutkimuskohteeksi vaikuttaa luonnolliselta, koska elokuvan
käsittelemät teemat teknologian uhkakuvista ovat edelleen ajankohtaisia. Elokuvassa
Alpha 60 -kone rajoittaakin kaupunkilaisten valinnanvapautta yhdistämällä heidät
kontrolloituun kollektiiviseen tietoisuuteen, kunnes päähenkilö agentti Lemmy Caution
saapuu pelastamaan tilanteen. Tämä konteksti tekee siitä kiinnostavan tutkimuskohteen
mediatutkimuksen näkökulmasta.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella eksistentialistisille tutkimuksille vaikuttaa olevan
yhteistä se, ettei eksistentialismi ole niinkään työkalu kuin tarkastelun keskipiste, joka
kulminoituu tietoisuuden ja kokemuksellisuuden tutkimuksena, kuten tässäkin
tutkielmassa. Tämän tutkielman analyysiosio keskittyy näin ollen juuri ihmisen
valinnanvapauden, tietoisuuden ja rakkauden kautta elokuvan tärkeiden teemojen
avartamiseen. Tutkielman kannalta Sartren teorian tärkeimmäksi osaksi nousee hänen
teoksensa L'Être et le Néant (1943), jossa hän esittelee keskeiset käsitteensä. Sartren
ajattelu toimiikin hyvänä vastakohtana Alphavillen tietoisuuskäsitykselle, koska hänen
teoriansa mukaan kollektiivinen tietoisuus estää ihmisen aidon vapauden toteutumisen,
joka on aina pohjimmiltaan yksilöllinen. Elokuvan ja Sartren eksistentialistinen sanoma
vaikuttaa lopulta olevan, että teknologia vaarantaa monia inhimillisiä piirteitämme, jos
annamme sille liikaa valtaa yhteiskunnassamme.