Ironia ja intertekstuaalisuus Tuomas Enbusken Iltalehden kolumneissa
Rintaluoma, Reetta (2020-04-08)
Ironia ja intertekstuaalisuus Tuomas Enbusken Iltalehden kolumneissa
(08.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127254
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051127254
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ironiaa ja intertekstuaalisuutta Tuomas Enbusken Iltalehdessä julkaistuissa kolumneissa. Aineisto koostuu kahdeksasta vuosien 2018–2019 välisenä aikana julkaistusta kolumnista. Tutkimuskohteeksi ironia ja intertekstuaalisuus valikoituivat niiden ollessa merkittäviä ilmaisukeinoja Enbusken kolumneissa.
Tutkimukseni ironiaosuuden teoriataustana toimii Toini Rahdun ironian komponenttimääritelmä ja epäsananmukaisuuden lajittelu. Intertekstuaalisten suhteiden tarkastelu tutkimuksessani perustuu Norman Fairclough’n jaotteluun avoimesta intertekstuaalisuudesta ja interdiskursiivisuudesta.
Tutkimuksessani selvitin, millaisia keinoja kirjoittaja käyttää saadakseen aikaan ironisen tulkinnan. Tässä keskeisimmiksi keinoiksi osoittautuivat liioittelu, vähättely, halventaminen, kärkkäät sanavalinnat ja konventionaalistuneen ironian muodot. Tutkimuksessa selvisi myös se, että kirjoittajan yhtenä keinona ilmentää ironista viestiä on käyttää intertekstuaalisuutta sen apuna.
Keskeisimpiä intertekstuaalisten viittausten kohteita aineistossani ovat median tekstit, poliittiset tekstit sekä tieteen ja koulutuksen tekstit. Näistä erityisesti mediaan liitttyvien tekstien lainaaminen on kirjoittajalle tyypillistä. Interdiskusseja hahmotellessa selvimmiksi kävivät median ja sosiaalisen median diskurssit, yhteiskunnan ja politiikan diskurssit sekä uskonnollinen diskurssi.
Tutkimukseni ironiaosuuden teoriataustana toimii Toini Rahdun ironian komponenttimääritelmä ja epäsananmukaisuuden lajittelu. Intertekstuaalisten suhteiden tarkastelu tutkimuksessani perustuu Norman Fairclough’n jaotteluun avoimesta intertekstuaalisuudesta ja interdiskursiivisuudesta.
Tutkimuksessani selvitin, millaisia keinoja kirjoittaja käyttää saadakseen aikaan ironisen tulkinnan. Tässä keskeisimmiksi keinoiksi osoittautuivat liioittelu, vähättely, halventaminen, kärkkäät sanavalinnat ja konventionaalistuneen ironian muodot. Tutkimuksessa selvisi myös se, että kirjoittajan yhtenä keinona ilmentää ironista viestiä on käyttää intertekstuaalisuutta sen apuna.
Keskeisimpiä intertekstuaalisten viittausten kohteita aineistossani ovat median tekstit, poliittiset tekstit sekä tieteen ja koulutuksen tekstit. Näistä erityisesti mediaan liitttyvien tekstien lainaaminen on kirjoittajalle tyypillistä. Interdiskusseja hahmotellessa selvimmiksi kävivät median ja sosiaalisen median diskurssit, yhteiskunnan ja politiikan diskurssit sekä uskonnollinen diskurssi.