Henkinen väkivalta ja kiusaaminen työpaikalla : Henkisen väkivallan ja kiusaamisen tutkiminen, siihen liittyvät taustatekijät, sekä ajallinen muutos 2012-2016
Haarala, Anni (2020-05-05)
Henkinen väkivalta ja kiusaaminen työpaikalla : Henkisen väkivallan ja kiusaamisen tutkiminen, siihen liittyvät taustatekijät, sekä ajallinen muutos 2012-2016
(05.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435538
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435538
Tiivistelmä
Työhyvinvoinnista ja sen ulottuvuuksista ollaan kiinnostuttu yhä enemmän. Työhyvinvointiin panostaminen tarjoaa monenlaisia hyötyjä niin työyhteisölle, työnantajille kuin kansantaloudelle. Henkinen väkivalta ja kiusaaminen työpaikalla ovat tärkeä ulottuvuus keskusteltaessa työhyvinvoinnista. Henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat osa työpahoinvointia, joka toimii vastakohtana työhyvinvoinnille. Työpaikkakiusaaminen voi johtaa henkilökunnan suureen vaihtuvuuteen, alentuneeseen hyvinvointiin, turhiin sairaspoissaoloihin ja ennenaikaiseen eläkkeellesiirtymiseen. Suomessa tutkimus ja toimet henkisen väkivallan ja työpaikkakiusaamisen saralla ovat tärkeitä, sillä työpaikkakiusaaminen on suuri ongelma suomalaisessa työelämässä. Työpaikkakiusaaminen on Suomessa hyvin yleistä verrattuna muihin Euroopan maihin.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin työpaikalla esiintyvän henkisen väkivallan ja kiusaamisen ajallista muutos vuosina 2012−2016. Lisäksi tutkittiin työpaikkakiusaamisen yhteyttä henkiseen kuormitukseen, ja henkisen kuormituksen ajallista muutosta vuosina 2012−2016. Lopulta tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikkakiusaamisen yhteyttä ammattiasemaan, esimies- ja työnjohtotehtäviin, sukupuoleen ja ikään. Näin saatiin lisää tietoa työpaikkakiusaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa käyttää työpaikkakiusaamisen vähentämiseen ja kokonaisvaltaiseen ennaltaehkäisyyn. Pääasiallisena aineistona toimi vuoden 2016 Työolobarometri, joka koostui 18-63-vuotiaista Suomessa asuvista työntekijöistä, jotka tekivät vähintään 10h/viikossa töitä aineistonkeruun ajankohtana. Ajallisen muutoksen tarkastelussa hyödynnettiin tämän lisäksi vuosien 2012−2015 työolobarometreja samoin rajauksin. Menetelmänä käytettiin suoria jakaumia, logistista regressioanalyysia ja keskimääräisiä marginaaliefektejä.
Tulosten mukaan henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat selkeästi yhteydessä henkiseen kuormitukseen ja sukupuoleen. Ammattiaseman, iän ja kiusaamisen suhdetta voitiin osittain selittää muilla muuttujilla. Esimies-/johtotehtävät eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työpaikkakiusaamiseen. Ajallisesti kiusaamisen havaitsemisessa ei ollut merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Tulosten perusteella työpaikkakiusaamiseen on yhteydessä monia eri tekijöitä. Näitä tekijöitä silmällä pitäen ja huomioon ottaen voidaan kehittää uusia toimintatapoja, jotka jättävät vähemmän tilaa epäeettiselle käytökselle työpaikoilla. Avoin keskustelukulttuuri, vahva johtaminen ja selkeät työtehtävät ovat työkaluja, joiden avulla henkistä väkivaltaa ja kiusaamista työpaikoilla voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin työpaikalla esiintyvän henkisen väkivallan ja kiusaamisen ajallista muutos vuosina 2012−2016. Lisäksi tutkittiin työpaikkakiusaamisen yhteyttä henkiseen kuormitukseen, ja henkisen kuormituksen ajallista muutosta vuosina 2012−2016. Lopulta tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikkakiusaamisen yhteyttä ammattiasemaan, esimies- ja työnjohtotehtäviin, sukupuoleen ja ikään. Näin saatiin lisää tietoa työpaikkakiusaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa käyttää työpaikkakiusaamisen vähentämiseen ja kokonaisvaltaiseen ennaltaehkäisyyn. Pääasiallisena aineistona toimi vuoden 2016 Työolobarometri, joka koostui 18-63-vuotiaista Suomessa asuvista työntekijöistä, jotka tekivät vähintään 10h/viikossa töitä aineistonkeruun ajankohtana. Ajallisen muutoksen tarkastelussa hyödynnettiin tämän lisäksi vuosien 2012−2015 työolobarometreja samoin rajauksin. Menetelmänä käytettiin suoria jakaumia, logistista regressioanalyysia ja keskimääräisiä marginaaliefektejä.
Tulosten mukaan henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat selkeästi yhteydessä henkiseen kuormitukseen ja sukupuoleen. Ammattiaseman, iän ja kiusaamisen suhdetta voitiin osittain selittää muilla muuttujilla. Esimies-/johtotehtävät eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työpaikkakiusaamiseen. Ajallisesti kiusaamisen havaitsemisessa ei ollut merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Tulosten perusteella työpaikkakiusaamiseen on yhteydessä monia eri tekijöitä. Näitä tekijöitä silmällä pitäen ja huomioon ottaen voidaan kehittää uusia toimintatapoja, jotka jättävät vähemmän tilaa epäeettiselle käytökselle työpaikoilla. Avoin keskustelukulttuuri, vahva johtaminen ja selkeät työtehtävät ovat työkaluja, joiden avulla henkistä väkivaltaa ja kiusaamista työpaikoilla voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä.