Bambumiekka, piilotettu terä ja sokea samurai : Historia- ja yhteiskuntakuva Yamada Yōjin samuraitrilogiassa (2002, 2004 ja 2006)
Peippo, Anniina (2020-04-21)
Bambumiekka, piilotettu terä ja sokea samurai : Historia- ja yhteiskuntakuva Yamada Yōjin samuraitrilogiassa (2002, 2004 ja 2006)
Peippo, Anniina
(21.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051535672
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051535672
Tiivistelmä
Historiallinen elokuva on lähde, joka kuvaa niin omaa aikaansa kuin aikakautta, jota se pyrkinyt rekonstruoimaan. Samuraielokuvilla on Japanissa pitkät perinteet, ja ne pohjautuvat klassiseen japanilaiseen teatteriin ja taiteeseen. Kulttuurillisen merkittävyytensä vuoksi genrellä on oma muotokielensä ja kirjoittamattomat sääntönsä, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen kulttuuri-ilmiön.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani elokuvaohjaaja Yamada Yōjin (jap. 山田 洋次, s.1931) samuraitrilogian historia- ja yhteiskuntakuvaa. Tämän lisäksi tutkin samuraielokuvien genreä ilmiönä ja sitä, miten japanilaisuus näkyy japanilaisissa elokuvissa, sekä millaiset kerronnan keinot ovat tyypillisiä juuri japanilaiselle elokuvaperinteelle ja miten se eroaa länsimaalaisesta elokuvasta. Tutkimukseni lähdemateriaalina olen käyttänyt kolmea Yamadan ohjaamaa samuraielokuvaa Tasogare Seibei (2002), Kakushi ken: Oni no tsume (2004) sekä Bushi no Ichibun (2006). Päätelmieni tukena olen käyttänyt poikkitieteellisiä tutkimuksia Japanin historiasta ja elokuvahistoriasta. Tämän lisäksi olen käyttänyt työssäni lähdekritiikkiä ja elokuva-analyysia.
Analyysin tuloksena huomaan Yamadan luoneen kirjailija Fujisawa Shūhein alkuperäisteoksen pohjalta historiakuvan, joka on uskollinen japanilaiselle samuraielokuva-genrelle, mutta on pyrkinyt samalla uudistamaan lajityyppiä. Yamadan historiakuva on realismin ja fiktion rajamaastossa, ja hän on pyrkinyt osaltaan kuvaamaan historiaa arkipäiväisemmin. Ohjaajana hän myös käsittelee elokuviensa kautta nykypäivän yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ongelmia fiktiivisessä ympäristössä.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani elokuvaohjaaja Yamada Yōjin (jap. 山田 洋次, s.1931) samuraitrilogian historia- ja yhteiskuntakuvaa. Tämän lisäksi tutkin samuraielokuvien genreä ilmiönä ja sitä, miten japanilaisuus näkyy japanilaisissa elokuvissa, sekä millaiset kerronnan keinot ovat tyypillisiä juuri japanilaiselle elokuvaperinteelle ja miten se eroaa länsimaalaisesta elokuvasta. Tutkimukseni lähdemateriaalina olen käyttänyt kolmea Yamadan ohjaamaa samuraielokuvaa Tasogare Seibei (2002), Kakushi ken: Oni no tsume (2004) sekä Bushi no Ichibun (2006). Päätelmieni tukena olen käyttänyt poikkitieteellisiä tutkimuksia Japanin historiasta ja elokuvahistoriasta. Tämän lisäksi olen käyttänyt työssäni lähdekritiikkiä ja elokuva-analyysia.
Analyysin tuloksena huomaan Yamadan luoneen kirjailija Fujisawa Shūhein alkuperäisteoksen pohjalta historiakuvan, joka on uskollinen japanilaiselle samuraielokuva-genrelle, mutta on pyrkinyt samalla uudistamaan lajityyppiä. Yamadan historiakuva on realismin ja fiktion rajamaastossa, ja hän on pyrkinyt osaltaan kuvaamaan historiaa arkipäiväisemmin. Ohjaajana hän myös käsittelee elokuviensa kautta nykypäivän yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ongelmia fiktiivisessä ympäristössä.