Jäte vai sivutuote – sivutuotesääntelyn mahdollisuudet ja ongelmakohdat toiminnanharjoittajan näkökulmasta
Harinen, Henriikka (2020-05-11)
Jäte vai sivutuote – sivutuotesääntelyn mahdollisuudet ja ongelmakohdat toiminnanharjoittajan näkökulmasta
Harinen, Henriikka
(11.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052538966
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052538966
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkastelun kohteena on jätelainsäädännön mukainen sivutuotteen määritelmä. Käsittelen tutkielmassani sivutuotesääntelyn tarjoamia mahdollisuuksia sekä siihen liittyviä ongelmakohtia toiminnanharjoittajan näkökulmasta. Tutkielmani tarkoituksena on tutkia EU- tasoinen jätesääntely huomioon ottaen, milloin jätteen sijasta materiaali on jätelain nojalla mahdollista luokitella sivutuotteeksi. Näin ollen tutkielmassani tarkastelen, minkälainen sisältö sivutuotekriteereille on annettu ja miten Euroopan unionin uudenlaiset ympäristöpolitiikan painopisteet, kiertotalous ja jätehierarkia ovat vaikuttaneet sivutuotekriteeristön muotoutumiseen ja tulkintaan. Kiertotalouden konkreettisena toteuttamiskeinona voidaan pitää teollisia innovaatioita, kuten teollista symbioosia. Toiminnanharjoittajat kuitenkin kokevat, että olemassa oleva jätelainsäädäntö ja epämääräiset määritelmät estävät kiertotalouden mukaisten teollisten symbioosien toteuttamista. Tutkielmassani nostan esiin sivutuotteen ja jätteen määritelmien välisessä rajanvedossa ilmenneitä ongelmakohtia sekä sääntelyn aiheuttamia konkreettisia ongelmia, jotka voivat estää toiminnanharjoittajaa hyödyntämästä sivutuotteita teollisessa toiminnassa. Tutkielmassani käytetty tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Näin ollen käsittelen tutkimuskysymyksiäni relevantin oikeuskirjallisuuden, virallisaineiston sekä tuomioistuinten ratkaisukäytännön sekä soft law -aineiston, kuten suuntaviivojen ja tulkinta- asiakirjojen valossa näissä esitettyjä tulkintakannanottoja analysoiden. Tutkielman kannalta tärkeää lähdeaineistoa ovat kansalliset raportit, komission tiedonannot ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö.
Jätteitä koskeva sääntely on runsasta, toiminnanharjoittajaa rajoittavaa ja velvoittavaa sen ympäristön ja ihmisten terveyttä suojelevien näkökohtien vuoksi. Jätteeksi luokittelusta poikkeamisen mahdollistavalla sivutuotesääntelyllä on pyritty purkamaan tätä jätteisiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa. Sivutuotteeksi luokittelu johtaa siihen, että sivutuotteet eivät ole jätettä, joihin sovellettaisiin jätelainsäädäntöä, vaan ne kuuluvat muun tuotetta koskevan sääntelyn alaisuuteen. Sivutuotesääntelyllä pyritään edistämään kiertotalouden ja jätehierarkian jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita esimerkiksi teollisilla symbiooseilla. Kiertotalouden tavoitteiden toteuttamisen mahdollistamiseksi tulisi sivutuotteisiin liittyvää päätöksentekoa ja menettelyitä helpottaa niin, että toiminnanharjoittajat kokevat materiaalien sivutuoteluokittelun kannattavaksi. Tämän lisäksi jätteen ja sivutuotteen määritelmien selkeyteen ja ymmärrettävyyteen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tulkintaepävarmuus ei estä kiertotalouden edistämiseen tähtäävien teollisten innovaatioiden kehittämistä ja toteuttamista.
Jätteitä koskeva sääntely on runsasta, toiminnanharjoittajaa rajoittavaa ja velvoittavaa sen ympäristön ja ihmisten terveyttä suojelevien näkökohtien vuoksi. Jätteeksi luokittelusta poikkeamisen mahdollistavalla sivutuotesääntelyllä on pyritty purkamaan tätä jätteisiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa. Sivutuotteeksi luokittelu johtaa siihen, että sivutuotteet eivät ole jätettä, joihin sovellettaisiin jätelainsäädäntöä, vaan ne kuuluvat muun tuotetta koskevan sääntelyn alaisuuteen. Sivutuotesääntelyllä pyritään edistämään kiertotalouden ja jätehierarkian jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita esimerkiksi teollisilla symbiooseilla. Kiertotalouden tavoitteiden toteuttamisen mahdollistamiseksi tulisi sivutuotteisiin liittyvää päätöksentekoa ja menettelyitä helpottaa niin, että toiminnanharjoittajat kokevat materiaalien sivutuoteluokittelun kannattavaksi. Tämän lisäksi jätteen ja sivutuotteen määritelmien selkeyteen ja ymmärrettävyyteen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tulkintaepävarmuus ei estä kiertotalouden edistämiseen tähtäävien teollisten innovaatioiden kehittämistä ja toteuttamista.