Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen kaksiasianosaissuhteisessa veroprosessissa
Vesa, Alina (2020-05-04)
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen kaksiasianosaissuhteisessa veroprosessissa
(04.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052538983
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052538983
Tiivistelmä
Uusi laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa tuli voimaan 1.1.2020 ja se sisältää uudet säännökset koskien oikeudenkäyntikulujen korvaamista hallintoprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan oikeudenkäyntikulujen jakautumista veroprosessin asianosaisten välillä erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on hakenut muutosta verovelvollisen vahingoksi. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan sitä, millaisia muutoksia oikeudenkäyntikuluja koskeviin hallintoprosessilain säännöksiin tehtiin.
Tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on esittää systemaattinen kuvaus hallintoprosessin oikeudenkäyntikuluja koskevista voimassaolevista oikeussäännöistä, periaatteista ja käsitteistä sekä analysoida näiden oikeussääntöjen, periaatteiden ja käsitteiden välisiä suhteita. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu pääasiallisesti nyt jo kumotun hallintolainkäyttölain aikaisesta oikeuskirjallisuudesta sekä voimassaolevan lainsäädännön lainvalmisteluaineistosta. Aiheen havainnollistamiseksi tutkielmassa viitataan useisiin tuomioistuinratkaisuihin.
Tutkielmassa ilmenee, ettei lainsäädäntö ota suoranaisesti kantaa siihen, millainen vaikutus veroprosessin kaksiasianosaissuhteella on oikeudenkäyntikulujen jakautumisen kannalta. Myöskään oikeuskäytännössä veroprosessin kaksiasianosaissuhdetta ei ole mainittu oikeudenkäyntikuluja koskevien ratkaisujen perusteluissa. Sen sijaan viimeaikaisessa oikeuskäytännössä viranomaisen korvausvelvollisuutta on perusteltu toteamalla, että oikeudenkäyntikulujen pitäminen verovelvollisen vahinkona olisi asian olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Näin ollen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus perustuu tuomioistuinten tekemään kohtuusharkintaan, jossa otetaan huomioon sekä asiassa annettu ratkaisu että tapauksen yksilölliset olosuhteet. Tapauksen yksilöllisissä olosuhteissa voitaneen huomioida myös veroprosessin kaksiasianosaissuhde ja etenkin se, jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on toiminut asiassa valittajana. Lisäksi tutkimustuloksena todetaan, että hallintoprosessilakia koskeva lainvalmisteluaineisto sisältää osittaisia ristiriitoja, joita tulisi käytännön ratkaisutoiminnassa tulkita verovelvollisen hyväksi.
Tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tarkoituksena on esittää systemaattinen kuvaus hallintoprosessin oikeudenkäyntikuluja koskevista voimassaolevista oikeussäännöistä, periaatteista ja käsitteistä sekä analysoida näiden oikeussääntöjen, periaatteiden ja käsitteiden välisiä suhteita. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu pääasiallisesti nyt jo kumotun hallintolainkäyttölain aikaisesta oikeuskirjallisuudesta sekä voimassaolevan lainsäädännön lainvalmisteluaineistosta. Aiheen havainnollistamiseksi tutkielmassa viitataan useisiin tuomioistuinratkaisuihin.
Tutkielmassa ilmenee, ettei lainsäädäntö ota suoranaisesti kantaa siihen, millainen vaikutus veroprosessin kaksiasianosaissuhteella on oikeudenkäyntikulujen jakautumisen kannalta. Myöskään oikeuskäytännössä veroprosessin kaksiasianosaissuhdetta ei ole mainittu oikeudenkäyntikuluja koskevien ratkaisujen perusteluissa. Sen sijaan viimeaikaisessa oikeuskäytännössä viranomaisen korvausvelvollisuutta on perusteltu toteamalla, että oikeudenkäyntikulujen pitäminen verovelvollisen vahinkona olisi asian olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Näin ollen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus perustuu tuomioistuinten tekemään kohtuusharkintaan, jossa otetaan huomioon sekä asiassa annettu ratkaisu että tapauksen yksilölliset olosuhteet. Tapauksen yksilöllisissä olosuhteissa voitaneen huomioida myös veroprosessin kaksiasianosaissuhde ja etenkin se, jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on toiminut asiassa valittajana. Lisäksi tutkimustuloksena todetaan, että hallintoprosessilakia koskeva lainvalmisteluaineisto sisältää osittaisia ristiriitoja, joita tulisi käytännön ratkaisutoiminnassa tulkita verovelvollisen hyväksi.