Lähisuhdeväkivaltapalvelut asiakkuuden peilissä

Abstract

Tässä sosiaalityön tutkimuksessa tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden naisten näkemyksiä ja kokemuksia avun hakemisesta sekä saamisesta ja väkivaltapalveluiden kehittämispisteistä. Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, joka ei katso ikää, sukupuolta, kulttuuritaustaa tai yhteiskuntaluokkaa. Sillä tarkoitetaan väkivaltaa, joka tapahtuu usein omassa kodissa ja jonka tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen henkilö. Suurin osa lähisuhdeväkivallasta kohdistuu naisiin ja on miesten tekemää. Aihe on ajankohtainen, sillä lähisuhteissa tapahtuvassa väkivallassa loukkaantuu tai siihen kuolee edelleen paljon ihmisiä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Fyysisten vammojen lisäksi lähisuhdeväkivalta voi esimerkiksi aiheuttaa erilaisia mielenterveyden ongelmia sekä vaikuttaa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Näin ollen lähisuhdeväkivaltaan liittyvät palvelut ja niiden kehittäminen ovat tärkeässä asemassa, jotta lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä ja auttaa sen uhriksi joutuneita tarkoituksenmukaisesti. Suomessa lähisuhdeväkivaltaan liittyvät palvelut ja sen seulominen ovat kehittyneet viime vuosikymmenien aikana, mutta palvelujärjestelmä on edelleen hajanainen ja alueellisesti epätasa-arvoinen.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden naisten avun hakemisen ja saamisen kokemuksia sekä heidän asiakkuuttaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä palveluissa. Tarkastelemalla näitä asioita voidaan löytää lähisuhdeväkivaltapalveluissa niitä kohtia, joita olisi hyödyllistä kehittää palveluita tarvitsevien näkökulmasta. Tutkimusaineistoni koostuu EHYEKSI-hankkeen laadullisesta aineistosta, joka on toteutettu avoimena teemahaastatteluna. Haastatteluihin osallistuivat yhdeksän naista, joiden kokema lähisuhdeväkivalta vaihtelee muun muassa parisuhteen keston, iän ja väkivallan vakavuuden osalta. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksessani tuli ilmi monia avun hakemista ja saamista mahdollistavia tekijöitä sekä estäviä tekijöitä. Lisäksi naisten kokemuksista nousi esiin erilaisia lähisuhdeväkivaltapalveluiden kehittämispisteitä. Luokittelin avun hakemista sekä saamista mahdollistavat ja estävät tekijät sisäisiin ja ulkoisiin. Pelko ja käännekohdan saavuttaminen nousivat esiin avun hakemista ja saamista mahdollistavina sisäisinä tekijöinä. Sen sijaan ulkoisia mahdollistavia tekijöitä olivat lähiverkoston tuki ja oikeanlaisen avun saaminen. Estävien tekijöiden kohdalla sisäisiin tekijöihin lukeutuivat pelko, avun hakemisen vaikeus sekä asenteet ja ajatustavat, jotka ovat osittain myös ulkoisia tekijöitä. Muita aineistosta nousseita ulkoisia estäviä tekijöitä olivat kielteiset palvelukokemukset, resurssitekijät ja väkivaltaiseen läheiseen liittyvät tekijät. Ammattilaisten kohtaamistapojen kehittämisen suhteen naisten toiveena oli lähisuhdeväkivallan suora puheeksiottaminen sekä kokonaisvaltainen kohtaaminen. Lisäksi aineistosta nousi esiin erilaisia palvelumuotoja, jotka naiset kokivat tai olisivat apua saadessaan kokeneet hyödylliseksi. Näitä olivat vertaistukiryhmät, asuntopalvelut lähisuhdeväkivallan uhreille, lähisuhdeväkivallan seulominen lomakkeen avulla, avun saaminen yhdestä paikasta sekä keskusteluapu.