” ja kun kunnioitus oikeutta ja itseänikin kohtaan sitä vaatii…" : Oikeusturvan hakeminen ja tunteiden sanallistaminen oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa Suomessa vuonna 1919

Abstract

Tässä työssäni tutkin, miten kokemuksia oikeudenloukkauksista ja laittomuuksista ilmaistiin oikeuskanslerin virastolle vuonna 1919 saapuneissa kantelukirjeissä ja miten koettujen vääryyksien herättämiä tunteita sanallistettiin. Valitsin vuoden 1919 tutkimukseni kohteeksi siksi, että takana oli voimakkaasti yhteiskuntaa koetellut ja tunteita nostanut sisällissota. Tutkimukseni tärkein lähdeaineisto muodostuu valtioneuvoston oikeuskanslerin virastolle saapuneista kantelukirjeistä vuodelta 1919. Toinen tärkeä tutkimusaineistoni muodostuu oikeuskanslerin vuosikertomuksista. Rajaan aineiston valtioneuvoston oikeuskanslerille vuonna 1919 saapuneisiin kanteluihin, joista on säilynyt alkuperäinen kantelukirje. Tutkimusmenetelmänä käytän aineiston lähilukua ja aineistoargumentointia. Tarkastelen aineistossa esiintyvää tunteiden sanallistamista aikalaiskokemuksen sekä sukupuolen ja sosiaalisen aseman näkökulmasta. Tarkastelen kirjeitä myös materiaalisina esineinä, jotka voivat kertoa kirjoitusaikakauden kirjoitusvälineiden käytössä tapahtuneista muutoksista ja kirjoitustaidosta omana aikanaan. Vaikka kantelukirjeitä kirjoittivat molemmat sukupuolet, säilyneistä kantelukirjeistä lähes 70 % on miesten kirjoittamia. Suurimman osan miesten lähettämistä kantelukirjeistä oli kirjoittanut tutkinto- tai kuritushuonevanki. Niin miesten kuin naistenkin kantelukirjeissä pyrittiin välttämään tunteiden ilmaisemista. Tämän aineiston perusteella naisten kirjeissä ei korostu tunteiden ilmaiseminen miehiä useammin. Yhteiskuntaluokalla vaikuttaa olleen tunteiden ilmaisemisessa enemmän merkitystä kuin sukupuolella.

Kirjeissä esiintyivät aikakaudelle tyypilliset alku- ja loppufraasit viranomaisia puhuteltaessa. Naisten lähettämät kantelut liittyivät pääosin sisällissotaan ja sen jälkiselvityksiin. Kirjeissä vaadittiin oikeutta ja laillista tutkintaa, joka kuului kansalaisoikeuksiin. Naiset toivat kirjeissään esille taloudellisen ahdingonsa. Miehet vetosivat lähettämissään kantelukirjeissä kansalaisvapauteen, rehellisiin elämäntapoihin sekä suojeluskuntaan kuulumiseensa. Suurin osa kantelijoista kirjoitti kantelukirjeensä itse. Kansalaisluottamuksen menettäminen, kirjoitustaidottomuus, heikko kirjallinen ilmaisu tai sukupuoli, eivät olleet esteenä, kun lähdettiin vaatimaan oikeutta oikeuskanslerilta. Se kertoo luottamuksesta oikeuteen ja oikeuskansleriin, vaikka luottamus paikallisiin viranomaisiin olisi menetetty.