Rippikoulusuunnitelmien opetuksellisen sisällön vertailu 2001-2018
Hautamäki, Taneli (2020-05-06)
Rippikoulusuunnitelmien opetuksellisen sisällön vertailu 2001-2018
(06.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052739340
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052739340
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa vertaillaan kahden viimeisimmän rippikoulusuunnitelman (ev. lut) pedagogista siältöä. Tutkittavat rippikoulusuunnitelmat on otettu käyttöön vuosina 2001 ja 2017. Rippikoulusuunnitelmat ovat rippikoulujen opetussuunnitelmia, joissa määritellään rippikoulun toteutustavat. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teoriataustaista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla etsittiin molemmista rippikoulusuunnitelmista, Kansasen (2004) Thijs & van der Akker (2009), Lahdes (1997) ja Uusikylä & Atjonen (2005) määrittelemiä, opetuksen keskeisiä osa-alueita. Opetuksen keskeisiin osa-alueisiin lukeutuivat oppimiskäsitys, arviointi, suunnittelu, tavoitteet, sisällöt, opettajan rooli, oppimisympäristö, työtavat
Rippikoulusuunnitelmien välillä havaittiin eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmät muutokset vuoden 2017 rippikoulusuunnitelmassa oli osallisuuden ja ryhmän merkityksen korostaminen oppimisessa. Rippikoulusuunitelma 2017:ssä nuorten osaamista ei enää arvioida, vaan arviointi on kohdistunut rippikouluun itseensä ja rippikoulun kehittämiseen. Opettajan rooli on muuttunut ohjaajaksi ja mahdollistajaksi. Paikallisten rippikoulujen suunnittelulle on annettu lisää joustavuutta ja nuoria pyritään osallistamaan rippikoulujen suunnitteluun. Teknologian käyttöä kannustetaan lisäämään rippikouluissa.
Rippikoulusuunnitelmien välillä havaittiin eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmät muutokset vuoden 2017 rippikoulusuunnitelmassa oli osallisuuden ja ryhmän merkityksen korostaminen oppimisessa. Rippikoulusuunitelma 2017:ssä nuorten osaamista ei enää arvioida, vaan arviointi on kohdistunut rippikouluun itseensä ja rippikoulun kehittämiseen. Opettajan rooli on muuttunut ohjaajaksi ja mahdollistajaksi. Paikallisten rippikoulujen suunnittelulle on annettu lisää joustavuutta ja nuoria pyritään osallistamaan rippikoulujen suunnitteluun. Teknologian käyttöä kannustetaan lisäämään rippikouluissa.