Syytetyn henkilökohtainen läsnäolovelvollisuus rikosasian pääkäsittelyssä
Kuutsa, Anton (2020-04-30)
Syytetyn henkilökohtainen läsnäolovelvollisuus rikosasian pääkäsittelyssä
(30.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052939814
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052939814
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan syytetyn velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä rikosasian pääkäsittelyssä käräjä- ja hovioikeudessa sekä erityisesti syytetyn henkilökohtaisen läsnäolovelvollisuuden lieventämistä, joka toteutui 1.1.2019 voimaanastuneilla lakimuutoksilla. Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on selvittää, miten uudistus lievensi syytetyn velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä rikosasian pääkäsittelyssä sekä miten syytetyn henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta koskevassa tuomioistuimen harkinnassa rikosprosessin keskeisimpien periaatteiden ja tavoitteiden toteuttaminen tulee jatkossakin asianmukaisesti arvioiduksi. Tutkielmassa käytetään lainopillista tutkimusmetodia. Tutkimusaineistona hyödynnetään muun muassa lain esitöitä, kotimaista ja muuta pohjoismaista oikeuskirjallisuutta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien oikeuskäytäntöä.
Periaatteellisesti merkittävin lievennys syytetyn henkilökohtaiseen läsnäolovelvollisuuteen on se, ettei syytetyn tuomitseminen vankeusrangaistukseen enää edellytä, että syytettyä on henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Niissä tilanteissa, joissa syytetty on täysi-ikäinen ja joissa syytetty ei ole vangittuna eikä häntä syytetä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, riittävää on, että syytettyä edustaa pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiasiamies. Mainituissakin tilanteissa syytetyn henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuus on edelleen tuomioistuimen harkinnassa. Syytetyn on oltava henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä ainakin siltä osin kuin tuomioistuin pitää syytetyn henkilökohtaista läsnäoloa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeellisena. Syytetty ei voi jatkossakaan täysin vapaasti päättää siitä, saapuuko hän pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti vai ainoastaan oikeudenkäyntiasiamiehensä edustamana. Uusi menettely sopii vain näytöllisesti selviin juttuihin.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun säännöksiä hovioikeuden pääkäsittelyyn kutsumisesta ja seuraamuksesta asianosaisen poissaolosta muutettiin vastaamaan vallitsevaa EIT:n ja KKO:n oikeuskäytäntöä. Uudistuksen myötä syntyi laillisen oikeudenkäyntiaineiston muodostumista hovioikeudessa koskeva tulkinnanvaraisuus, joka on kuitenkin ratkaistavissa tulkitsemalla oikeudenkäymiskaaren 26 luvun säännöksiä analogisesti.
Uudistetut läsnäolosäännökset antavat tuomioistuimille selkeästi enemmän harkintavaltaa syytetyn henkilökohtaisen läsnäolon ja kuulemisen tarpeellisuutta koskevaan päätöksentekoon silloin, kun syytetty ei ole vangittuna eikä alle 18-vuotias ja kun käsiteltävänä ei ole ns. ylitörkeä rikos. Tutkielmassa esitetään, että tuomioistuinten yhdenmukaista harkintaa tulisi tavoitella hyödyntämällä tutkielmassa edelleen kehiteltyä punnintamallia ja sen yhdistämistä harkintatilanteisiin tyypillisesti liittyvien osatekijöiden kolmivaiheiseen analysointiin.
Periaatteellisesti merkittävin lievennys syytetyn henkilökohtaiseen läsnäolovelvollisuuteen on se, ettei syytetyn tuomitseminen vankeusrangaistukseen enää edellytä, että syytettyä on henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Niissä tilanteissa, joissa syytetty on täysi-ikäinen ja joissa syytetty ei ole vangittuna eikä häntä syytetä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, riittävää on, että syytettyä edustaa pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiasiamies. Mainituissakin tilanteissa syytetyn henkilökohtaisen läsnäolon tarpeellisuus on edelleen tuomioistuimen harkinnassa. Syytetyn on oltava henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä ainakin siltä osin kuin tuomioistuin pitää syytetyn henkilökohtaista läsnäoloa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeellisena. Syytetty ei voi jatkossakaan täysin vapaasti päättää siitä, saapuuko hän pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti vai ainoastaan oikeudenkäyntiasiamiehensä edustamana. Uusi menettely sopii vain näytöllisesti selviin juttuihin.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun säännöksiä hovioikeuden pääkäsittelyyn kutsumisesta ja seuraamuksesta asianosaisen poissaolosta muutettiin vastaamaan vallitsevaa EIT:n ja KKO:n oikeuskäytäntöä. Uudistuksen myötä syntyi laillisen oikeudenkäyntiaineiston muodostumista hovioikeudessa koskeva tulkinnanvaraisuus, joka on kuitenkin ratkaistavissa tulkitsemalla oikeudenkäymiskaaren 26 luvun säännöksiä analogisesti.
Uudistetut läsnäolosäännökset antavat tuomioistuimille selkeästi enemmän harkintavaltaa syytetyn henkilökohtaisen läsnäolon ja kuulemisen tarpeellisuutta koskevaan päätöksentekoon silloin, kun syytetty ei ole vangittuna eikä alle 18-vuotias ja kun käsiteltävänä ei ole ns. ylitörkeä rikos. Tutkielmassa esitetään, että tuomioistuinten yhdenmukaista harkintaa tulisi tavoitella hyödyntämällä tutkielmassa edelleen kehiteltyä punnintamallia ja sen yhdistämistä harkintatilanteisiin tyypillisesti liittyvien osatekijöiden kolmivaiheiseen analysointiin.