Vanhempien kokemuksia lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksesta lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin koulussa
Ilves, Pia (2020-04-21)
Vanhempien kokemuksia lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksesta lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin koulussa
Ilves, Pia
(21.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060440696
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060440696
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien kokemuksia lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksista lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin koulussa. Vuosittain Suomessa sairastuu syöpään 150-160 lasta. Lapsen sairastuessa syöpään lapsi ja hänen koko perheensä kohtaa kriisin ja perheen täytyy sopeutua uuteen tilanteeseen. Sairauden ja sen hoitojen myötä lapselle tulee paljon pitkiäkin poissaoloja omasta koulustaan. Lapsen oman opettajan ja lapsen vertaisryhmän riittävän tiedottamisen on todettu lisäävän opettajan varmuutta toimia syöpäsairaan lapsen kanssa ja vähentävän riskiä, että syöpää sairastava lapsi joutuisi vertaisryhmänsä kiusaamaksi. Lapsisyöpäpotilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tutkiminen lisää tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä tukea lapsi ja perhe tässä tilanteessa tarvitsevat.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat kokivat lapsen sairastumisen syöpään vaikuttaneen lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin, joka koostuu lapsen opettaja-oppilassuhteesta, koulun vertaissuhteista, luokan ryhmähengestä ja koulun ilmapiiristä sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä oli teemahaastattelu. Haastateltavat olivat lapsisyöpäpotilaiden vanhempia eripuolilta Suomea. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perheillä oli hyvin erilaisia kokemuksia siitä, miten lapsen sairastuminen syöpään vaikutti lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin koulussa. Lapsen opettaja-oppilassuhteen toimivuuteen vaikutti se, miten paljon opettajalta saatiin tukea ja erityishuomioita lapsen sairauden aikana. Opettajan riittävä tiedonsaanti koettiin erittäin tärkeäksi. Osa perheistä olisi kaivannut opettajalta lisää tukea koulunkäyntiin. Sairastavan lapsen koulukaverit suhtautuivat lapseen eri tavoin, osalla suhteet jäivät täysin, kun taas osalla kaverit olivat olleet suuri tuki sairastamisen aikana. Luokan ryhmähengen ja koulun ilmapiirin osalta osa perheistä koki, että lapsen sairastuminen oli vaikuttanut koko luokkaan ja osalla ei ollut tästä tietoa. Perheillä oli erilaisia kokemuksia koulun ja kodin välisen yhteistyön toimivuudesta. Osalla yhteistyö sujui ongelmitta, kun taas osa koki haasteita yhteistyön toimivuudessa eikä koulu kyennyt vastaamaan perheiden tarpeisiin.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että lapsisyöpäpotilaan koulunkäynnin käytäntöihin tarvitaan yhteneväisyyttä valtakunnallisesti. Riittävä tiedonanto lapsen omalle opettajalle ja vertaisryhmälle on kriittistä, lisäksi myös muun koulun henkilökunnan tiedottaminen on tärkeää. Perheet toivovat, että lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioitaisiin ja näin lapsen koulunkäynnin sujuvuutta lisättäisiin. Opettajien panostusta kaivataan erityisesti lapsen sosiaalisen kanssakäymisen tukemiseen. On huomioitava, että myös syöpäsairaan lapsen opettaja tarvitsee tukea, jotta hän ei jää asian ja käytännönjärjestelyjen kanssa täysin yksin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat kokivat lapsen sairastumisen syöpään vaikuttaneen lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin, joka koostuu lapsen opettaja-oppilassuhteesta, koulun vertaissuhteista, luokan ryhmähengestä ja koulun ilmapiiristä sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä oli teemahaastattelu. Haastateltavat olivat lapsisyöpäpotilaiden vanhempia eripuolilta Suomea. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perheillä oli hyvin erilaisia kokemuksia siitä, miten lapsen sairastuminen syöpään vaikutti lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin koulussa. Lapsen opettaja-oppilassuhteen toimivuuteen vaikutti se, miten paljon opettajalta saatiin tukea ja erityishuomioita lapsen sairauden aikana. Opettajan riittävä tiedonsaanti koettiin erittäin tärkeäksi. Osa perheistä olisi kaivannut opettajalta lisää tukea koulunkäyntiin. Sairastavan lapsen koulukaverit suhtautuivat lapseen eri tavoin, osalla suhteet jäivät täysin, kun taas osalla kaverit olivat olleet suuri tuki sairastamisen aikana. Luokan ryhmähengen ja koulun ilmapiirin osalta osa perheistä koki, että lapsen sairastuminen oli vaikuttanut koko luokkaan ja osalla ei ollut tästä tietoa. Perheillä oli erilaisia kokemuksia koulun ja kodin välisen yhteistyön toimivuudesta. Osalla yhteistyö sujui ongelmitta, kun taas osa koki haasteita yhteistyön toimivuudessa eikä koulu kyennyt vastaamaan perheiden tarpeisiin.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että lapsisyöpäpotilaan koulunkäynnin käytäntöihin tarvitaan yhteneväisyyttä valtakunnallisesti. Riittävä tiedonanto lapsen omalle opettajalle ja vertaisryhmälle on kriittistä, lisäksi myös muun koulun henkilökunnan tiedottaminen on tärkeää. Perheet toivovat, että lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioitaisiin ja näin lapsen koulunkäynnin sujuvuutta lisättäisiin. Opettajien panostusta kaivataan erityisesti lapsen sosiaalisen kanssakäymisen tukemiseen. On huomioitava, että myös syöpäsairaan lapsen opettaja tarvitsee tukea, jotta hän ei jää asian ja käytännönjärjestelyjen kanssa täysin yksin.