Kilpailukieltosopimuksen solmimisen rajat
Oikarinen, Juuso (2020-04-20)
Kilpailukieltosopimuksen solmimisen rajat
(20.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060440686
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060440686
Tiivistelmä
Pro gradun aiheena on tutkia, tulisiko työsopimuslain kilpailukieltosopimuksia koskevaa sääntelyä selventää kilpailukieltosopimusten liiallisen laatimisen rajoittamiseksi. Lisäksi selvitetään, kuinka mahdolliset muutokset tulisi toteuttaa tasapuolisesti työnantajien ja työntekijöiden intressit huomioon ottaen. Tutkimuksessa keskitytään kilpailukieltosopimuksen osalta erityisen painavan syyn edellytyksen arviointiin sekä kilpailukieltosopimuksen kestoon ja siitä maksettavaan korvaukseen.
Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty kilpailukieltosopimuksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, hallituksen esitystä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa otetaan lisäksi kantaa siihen, minkä sisältöinen kilpailukieltosopimussäännöksen tulisi olla. Tutkielma sisältää siten myös de lege ferenda kannanottoja sekä vertailevan katsauksen Ruotsin kilpailukieltosopimuksia koskevaan sääntelyyn.
Tutkielmasta käy ilmi, että erityisen painavan syyn arviointi voi olla haastavaa tilanteiden vaihtelevuuden vuoksi. Tämä tekee kilpailukieltosopimusten edellytysten täyttymisen arvioinnista haastavaa. Tapauskohtaista kokonaisharkintaa voidaan kuitenkin pitää perustelluimpana ratkaisuna, sillä sen avulla on mahdollista ottaa huomioon tapausten erityispiirteet niiden vaadittavalla tarkkuudella. Kilpailukieltosopimussäännöksen selventämiseksi ja liiallisen solmimisen rajoittamiseksi tutkielmassa ehdotetaankin muutoksia kilpailukieltosopimuksista työnantajalle aiheutuvaan korvausvelvollisuuteen sekä maksettavan korvauksen määritelmään.
Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty kilpailukieltosopimuksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, hallituksen esitystä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa otetaan lisäksi kantaa siihen, minkä sisältöinen kilpailukieltosopimussäännöksen tulisi olla. Tutkielma sisältää siten myös de lege ferenda kannanottoja sekä vertailevan katsauksen Ruotsin kilpailukieltosopimuksia koskevaan sääntelyyn.
Tutkielmasta käy ilmi, että erityisen painavan syyn arviointi voi olla haastavaa tilanteiden vaihtelevuuden vuoksi. Tämä tekee kilpailukieltosopimusten edellytysten täyttymisen arvioinnista haastavaa. Tapauskohtaista kokonaisharkintaa voidaan kuitenkin pitää perustelluimpana ratkaisuna, sillä sen avulla on mahdollista ottaa huomioon tapausten erityispiirteet niiden vaadittavalla tarkkuudella. Kilpailukieltosopimussäännöksen selventämiseksi ja liiallisen solmimisen rajoittamiseksi tutkielmassa ehdotetaankin muutoksia kilpailukieltosopimuksista työnantajalle aiheutuvaan korvausvelvollisuuteen sekä maksettavan korvauksen määritelmään.