Palkansaajien hyvinvointi 2000-luvun Suomessa – Työn henkisen kuormittavuuden sekä työn ja muun elämän välillä tasapainottelun näkökulmasta
Manninen, Ninnu (2020-05-21)
Palkansaajien hyvinvointi 2000-luvun Suomessa – Työn henkisen kuormittavuuden sekä työn ja muun elämän välillä tasapainottelun näkökulmasta
(21.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540855
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540855
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisten palkansaajien hyvinvoinnin tasoa 2000-luvulla. Työssä tarkastellaan koettua henkistä rasitusta, henkistä työkykyä sekä työn ja muun elämän koettua tasapainoa. Vuosituhannen vaihteen jälkeistä työelämää ja sen kohtaamia muutoksia on esitetty paljon työpahoinvointia ja epävarmuutta painottavina, mutta myös positiivisia näkökulmia palkansaajien oloista on tuotu esille. Saamiani tuloksia pohdin siis aikaisempien tutkimusten ja teorioiden valossa sekä ajallisen vertailun näkökulmasta.
Henkisen rasituksen kokemusten sekä koetun henkisen työkyvyn tarkasteluun on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön teettämiä ja Tilastokeskuksen toteuttamia työolobarometreja vuosilta 2005, 2010 sekä 2015. Palkansaajien kokemuksia työn ja muun elämän tasapainosta on tarkasteltu European social survey -tutkimuksilla vuosilta 2006, 2010 sekä 2012. Tutkitut vuodet on valittu niiden taloudellisen taantuman ympärille sijoittumisen perusteella. Halusin selvittää onko taantumalla ollut mahdollisesti yhteyttä palkansaajien hyvinvointiin. Pääasiallisena menetelmänä analyyseissa on käytetty varianssianalyysia sekä logistista regressioanalyysiä ja tuloksia tarkastelin erilaisten selittävien muuttujien avulla.
Analyysin mukaan suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, tosin rasitus kuitenkin lieventyi tutkittujen vuosien kuluessa. Sen sijaan analyysi henkisen työkyvyn suhteen toi esille ristiriitaisia tuloksia. Vaikka suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, henkinen työkyky koettiin hyväksi. Myös kokemukset työn ja muun elämän välisestä tasapainosta olivat henkisen työkyvyn ohella suurelta osin myönteisiä. Tyytyväisyys myös lisääntyi tutkittujen vuosien kuluessa. Palkansaajien kokemuksiin näytti vaikuttavan erityisesti sukupuolten väliset erot sekä erilaiset työhön ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät. Ajallisen vertailun näkökulmasta tutkimusten ajankohdalla taloudellisen taantuman ympärillä ei ollut havaittavissa palkansaajien oloihin erityistä vaikutusta.
Tulosten kannalta 2000-luvun suomalaista työelämää voidaan kuvata henkisesti kuormittavaksi, mutta henkisen työkyvyn sekä työn ja muun elämän välillä tasapainottelun osalta palkansaajat kokevat kuitenkin pääosin tyytyväisyyttä. Tulokset viittaavatkin myös teorian ja aikaisempien tutkimusten valossa siihen, että työelämän laadusta on hankalaa antaa selvää arviota. Kuten työelämästä 2000-luvulla esitetyt teoriat, myös nämä tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Huomionarvoisena voidaan kuitenkin pitää havaittuja eroja palkansaajien näkemyksissä erilaisten tekijöiden suhteen. Erot viestivätkin esimerkiksi sukupuolen sekä erilaisten sosioekonomisten tekijöiden, kuten tulojen yhteydestä palkansaajien hyvinvointiin. Tulokset antavat siis tukea myös sosiaalipoliittisten palveluiden ja tulonsiirtojen merkitykselle näiden erojen tasaamiseksi.
Henkisen rasituksen kokemusten sekä koetun henkisen työkyvyn tarkasteluun on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön teettämiä ja Tilastokeskuksen toteuttamia työolobarometreja vuosilta 2005, 2010 sekä 2015. Palkansaajien kokemuksia työn ja muun elämän tasapainosta on tarkasteltu European social survey -tutkimuksilla vuosilta 2006, 2010 sekä 2012. Tutkitut vuodet on valittu niiden taloudellisen taantuman ympärille sijoittumisen perusteella. Halusin selvittää onko taantumalla ollut mahdollisesti yhteyttä palkansaajien hyvinvointiin. Pääasiallisena menetelmänä analyyseissa on käytetty varianssianalyysia sekä logistista regressioanalyysiä ja tuloksia tarkastelin erilaisten selittävien muuttujien avulla.
Analyysin mukaan suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, tosin rasitus kuitenkin lieventyi tutkittujen vuosien kuluessa. Sen sijaan analyysi henkisen työkyvyn suhteen toi esille ristiriitaisia tuloksia. Vaikka suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, henkinen työkyky koettiin hyväksi. Myös kokemukset työn ja muun elämän välisestä tasapainosta olivat henkisen työkyvyn ohella suurelta osin myönteisiä. Tyytyväisyys myös lisääntyi tutkittujen vuosien kuluessa. Palkansaajien kokemuksiin näytti vaikuttavan erityisesti sukupuolten väliset erot sekä erilaiset työhön ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät. Ajallisen vertailun näkökulmasta tutkimusten ajankohdalla taloudellisen taantuman ympärillä ei ollut havaittavissa palkansaajien oloihin erityistä vaikutusta.
Tulosten kannalta 2000-luvun suomalaista työelämää voidaan kuvata henkisesti kuormittavaksi, mutta henkisen työkyvyn sekä työn ja muun elämän välillä tasapainottelun osalta palkansaajat kokevat kuitenkin pääosin tyytyväisyyttä. Tulokset viittaavatkin myös teorian ja aikaisempien tutkimusten valossa siihen, että työelämän laadusta on hankalaa antaa selvää arviota. Kuten työelämästä 2000-luvulla esitetyt teoriat, myös nämä tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Huomionarvoisena voidaan kuitenkin pitää havaittuja eroja palkansaajien näkemyksissä erilaisten tekijöiden suhteen. Erot viestivätkin esimerkiksi sukupuolen sekä erilaisten sosioekonomisten tekijöiden, kuten tulojen yhteydestä palkansaajien hyvinvointiin. Tulokset antavat siis tukea myös sosiaalipoliittisten palveluiden ja tulonsiirtojen merkitykselle näiden erojen tasaamiseksi.