Itseohjautuvuus matematiikan oppimistulosten selittäjänä : Aineistona PISA2012-tutkimus
Rautio, Katariina (2020-05-13)
Itseohjautuvuus matematiikan oppimistulosten selittäjänä : Aineistona PISA2012-tutkimus
Rautio, Katariina
(13.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540877
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540877
Tiivistelmä
Tutkielmassa etsitään sisäisen motivaation yhteyttä matematiikan oppimistuloksiin PISA2012-aineiston pohjalta. Pääteoriana on itseohjautuvuusteoria, joka jakaa motivaation itseohjautuvuuden perusteella kuuteen osaan, sisäisen motivaation ollessa kaikkein itseohjautuvin motivaation muoto.
Sosioekonominen tausta on suurin yksittäinen koulumenestystä määrittävä ympäristötekijä. Oppiminen on päämäärätietoista, aktiivista ja säädeltyä toimintaa. Matematiikan oppimistuloksiin vaikuttaa pitkällä aikavälillä jopa älykkyyttä enemmän se, miten opiskelee ja miten on motivoitunut. Koulutuksen tasa-arvo takaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet tehdä itseään koskevia, mielekkäitä koulutuksellisia valintoja. Ympäristötekijöinä koulu ja luokkahuoneyhteisö voivat osaltaan olla näyttämässä muun muassa itseohjautuvampaan suuntaan kulkevaa tietä, jolloin oppilaan tavoitteet ja päämäärät nousevat hänestä itsestään, mikä lisää sekä työhön sitoutumista että nostaa oppimistuloksia.
Itseohjautuvuus ei silti tarkoita vapautta, vaan painottaa kolmen asian: autonomian, pystyvyyden ja ryhmäjäsenyyden kasvattamista toimintaan sitouttamisessa. Autonomiaa, pystyvyyttä ja ryhmäjäsenyyttä tukeva ympäristö kasvattaa toimijan itseohjautuvuutta paremmin kuin ympäristö, jossa näitä universaaleja perustarpeita ei huomioida. Työn lähtökohtana on siis hahmottaa ympäristötekijöiden vaikutusta yksilön motivaatioon, ja PISA2012-aineiston pohjalta pyrkiä löytämään luokkahuoneympäristön itseohjautuvuutta lisääviä tekijöitä matematiikan oppimisessa.
Sopivien väittämien valitseminen PISA2012-aineistosta tapahtuu Sisäisen motivaation inventaariomallin avulla. Malli on itseohjautuvuusteorian pohjalta tehty kysymyspatteristo ja sisältää kaiken kaikkiaan seitsemän sisäistä motivaatiota mittaavaa osa-aluetta, joiden pohjalta valitut väittämät on yhdistetty summamuuttujiksi itseohjautuvuusteorian mukaisten toimintaa (tässä matematiikan opiskelua) ohjaavien säätelytyylien mukaan.
Suomen peruskoulun 15-vuotiailla PISA2012-aineiston pohjalta laskettu matematiikan estimaatti vaihtelee itseohjautuvuuden mukaan, toisin sanoen regressioanalyysissa löydettiin eri säätelytyyleille erilaiset efektikoot. Autonomisten säätelytyylien vaikutukset matematiikan estimaattiin ovat positiivisia. Autonominen säätelytyyli viittaa itse asetettuihin päämääriin, sisäiseen kiinnostukseen ja oman toiminnan säätelyyn siten, että saavuttaisi asettamansa tavoitteen. Persoonattoman eli ei-kontrolloidun säätelytyylin vaikutus oli negatiivinen. Silloin toiminta ei itse asiassa ole säädeltyä, koska toiminnalle ei nähdä syytä eikä omia vaikutusmahdollisuuksia. Itseohjautuvuudella on siis selitysarvoa matematiikan oppimistuloksissa.
Lisäksi tyttöjen ja poikien väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero eri säätelytyylien välillä siten, että poikien matematiikan oppimistuloksia estävät erityisesti matematiikkaan liittyvän ahdistuksen, paineen, jännityksen ja avuttomuuden tunteet; tarkemmin sanottuna kykenemättömyys säädellä niitä. Aiemman tutkimuksen mukaan matematiikan oppimiseen liittyvä ahdistus välittyy ennen kaikkea itselle asetettujen tavoitteiden kautta ja on tytöillä suurempaa kuin pojilla, vaikka oppimistuloksissa ei olekaan löydetty eroa. Myöskään tässä tutkielmassa matematiikan oppimistuloksissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä, joskin poikien oppimistulosten hajonta oli selvästi suurempi kuin tytöillä. Tyttöjen matematiikan oppimistuloksia heikentävät enemmän innostuksen, kiinnostuksen ja nautinnon puute, sillä autonomisten säätelytyylien käyttö nosti poikien matematiikan estimaattia enemmän kuin tyttöjen.
Tulosten valossa näyttää siis siltä, että tyttöjen ja poikien matematiikan opiskelussa käyttämissä säätelytyyleissä on eroja. Sisäisesti motivoituneen oppilaan matematiikan opiskelu on vahvasti omasta halusta lähtevää, innostusta ja kiinnostusta herättävää. Mitä itseohjautuvampi oppilas on, sitä vähemmän häntä tarvitsee patistaa opiskelemaan. Osalla pojista tätä kiinnostusta on, osa taas kokee puutetta pystyvyydessä, jota vahvistaisi esimerkiksi positiivisen palautteen antaminen. Tyttöjen matematiikan opiskelua voitaisiin tukea erityisesti autonomian vahvistamisen kautta, antamalla esimerkiksi rationaalisia syitä, miksi matematiikan opiskelu on kannattavaa.
Sosioekonominen tausta on suurin yksittäinen koulumenestystä määrittävä ympäristötekijä. Oppiminen on päämäärätietoista, aktiivista ja säädeltyä toimintaa. Matematiikan oppimistuloksiin vaikuttaa pitkällä aikavälillä jopa älykkyyttä enemmän se, miten opiskelee ja miten on motivoitunut. Koulutuksen tasa-arvo takaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet tehdä itseään koskevia, mielekkäitä koulutuksellisia valintoja. Ympäristötekijöinä koulu ja luokkahuoneyhteisö voivat osaltaan olla näyttämässä muun muassa itseohjautuvampaan suuntaan kulkevaa tietä, jolloin oppilaan tavoitteet ja päämäärät nousevat hänestä itsestään, mikä lisää sekä työhön sitoutumista että nostaa oppimistuloksia.
Itseohjautuvuus ei silti tarkoita vapautta, vaan painottaa kolmen asian: autonomian, pystyvyyden ja ryhmäjäsenyyden kasvattamista toimintaan sitouttamisessa. Autonomiaa, pystyvyyttä ja ryhmäjäsenyyttä tukeva ympäristö kasvattaa toimijan itseohjautuvuutta paremmin kuin ympäristö, jossa näitä universaaleja perustarpeita ei huomioida. Työn lähtökohtana on siis hahmottaa ympäristötekijöiden vaikutusta yksilön motivaatioon, ja PISA2012-aineiston pohjalta pyrkiä löytämään luokkahuoneympäristön itseohjautuvuutta lisääviä tekijöitä matematiikan oppimisessa.
Sopivien väittämien valitseminen PISA2012-aineistosta tapahtuu Sisäisen motivaation inventaariomallin avulla. Malli on itseohjautuvuusteorian pohjalta tehty kysymyspatteristo ja sisältää kaiken kaikkiaan seitsemän sisäistä motivaatiota mittaavaa osa-aluetta, joiden pohjalta valitut väittämät on yhdistetty summamuuttujiksi itseohjautuvuusteorian mukaisten toimintaa (tässä matematiikan opiskelua) ohjaavien säätelytyylien mukaan.
Suomen peruskoulun 15-vuotiailla PISA2012-aineiston pohjalta laskettu matematiikan estimaatti vaihtelee itseohjautuvuuden mukaan, toisin sanoen regressioanalyysissa löydettiin eri säätelytyyleille erilaiset efektikoot. Autonomisten säätelytyylien vaikutukset matematiikan estimaattiin ovat positiivisia. Autonominen säätelytyyli viittaa itse asetettuihin päämääriin, sisäiseen kiinnostukseen ja oman toiminnan säätelyyn siten, että saavuttaisi asettamansa tavoitteen. Persoonattoman eli ei-kontrolloidun säätelytyylin vaikutus oli negatiivinen. Silloin toiminta ei itse asiassa ole säädeltyä, koska toiminnalle ei nähdä syytä eikä omia vaikutusmahdollisuuksia. Itseohjautuvuudella on siis selitysarvoa matematiikan oppimistuloksissa.
Lisäksi tyttöjen ja poikien väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero eri säätelytyylien välillä siten, että poikien matematiikan oppimistuloksia estävät erityisesti matematiikkaan liittyvän ahdistuksen, paineen, jännityksen ja avuttomuuden tunteet; tarkemmin sanottuna kykenemättömyys säädellä niitä. Aiemman tutkimuksen mukaan matematiikan oppimiseen liittyvä ahdistus välittyy ennen kaikkea itselle asetettujen tavoitteiden kautta ja on tytöillä suurempaa kuin pojilla, vaikka oppimistuloksissa ei olekaan löydetty eroa. Myöskään tässä tutkielmassa matematiikan oppimistuloksissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä, joskin poikien oppimistulosten hajonta oli selvästi suurempi kuin tytöillä. Tyttöjen matematiikan oppimistuloksia heikentävät enemmän innostuksen, kiinnostuksen ja nautinnon puute, sillä autonomisten säätelytyylien käyttö nosti poikien matematiikan estimaattia enemmän kuin tyttöjen.
Tulosten valossa näyttää siis siltä, että tyttöjen ja poikien matematiikan opiskelussa käyttämissä säätelytyyleissä on eroja. Sisäisesti motivoituneen oppilaan matematiikan opiskelu on vahvasti omasta halusta lähtevää, innostusta ja kiinnostusta herättävää. Mitä itseohjautuvampi oppilas on, sitä vähemmän häntä tarvitsee patistaa opiskelemaan. Osalla pojista tätä kiinnostusta on, osa taas kokee puutetta pystyvyydessä, jota vahvistaisi esimerkiksi positiivisen palautteen antaminen. Tyttöjen matematiikan opiskelua voitaisiin tukea erityisesti autonomian vahvistamisen kautta, antamalla esimerkiksi rationaalisia syitä, miksi matematiikan opiskelu on kannattavaa.