Koulukuraattoreiden kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja työnsä kehittämistarpeista
Veijola, Emilia (2020-05-07)
Koulukuraattoreiden kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja työnsä kehittämistarpeista
(07.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061242905
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061242905
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee koulukuraattorien kokemuksia työhyvinvoinnistaan kartoittamalla kuraattoreiden näkemyksiä työnsä sisältämistä voimavara- ja kuormitustekijöistä. Lisäksi tutkitaan koulukuraattorien ajatuksista oman työnsä kehittämisestä tulevaisuudessa. Tutkimus on laadullinen ja se on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Aineisto tuotettiin teemahaastattelun keinoin, haastattelemalla kuutta peruskoulun kuraattoria.
Voimavaratekijöitä kuraattorin työssä löydettiin eniten työn sisällöstä, lapsista ja nuorista, toimivasta työnohjauksesta, vahvasta ammatillisesta identiteetistä sekä hyvistä mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työhönsä. Työtä kuormitti eniten lähiesimiehen tuen puute, koulujen toimintakulttuurien ja -käytäntöjen erilaisuus, resurssien niukkuus sekä repivä työyhteisö. Lisäksi puutteellinen perehdytys koettiin kuormittavaksi työsuhteen alussa.
Voimavarojen ja kuormituksen tasapainoa arvioitaessa niiden koettiin useimmissa tapauksissa olevan hyvässä suhteessa toisiinsa nähden. Kuitenkin myös työuupumustaustaa löytyi osalta haastateltavia. Uupumuskokemusten taustalle paikannettiin työhön liittyvät asiat, kuten työn kehno organisointi, liiallinen määrä asiakkuuksia tai perehdytyksen puute. Työn ulkopuolisen elämän ei siis koettu vaikuttavan uupumuksen syntyyn, vaikkakin sen merkitys jaksamiseen tunnistettiinkin monin paikoin.
Koulukuraattorit toivoisivat työhönsä selkeämpiä, yhtenäisiä käytäntöjä ja koulun toimintakulttuurien muutosta yhteisöllisempään suuntaan – oppilashuolto ei olisi enää erillinen saareke, vaan kaikki koulun toimijat kokisivat olevansa osa oppilashuoltoa, jota toteutettaisiin päivittäin koulun arjessa. Kuntien ja koulujen välillä vaikuttaa olevan suurtakin eroa siinä, miten oppilashuolto ja kuraattorien työtehtävät on järjestetty.
Voimavaratekijöitä kuraattorin työssä löydettiin eniten työn sisällöstä, lapsista ja nuorista, toimivasta työnohjauksesta, vahvasta ammatillisesta identiteetistä sekä hyvistä mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työhönsä. Työtä kuormitti eniten lähiesimiehen tuen puute, koulujen toimintakulttuurien ja -käytäntöjen erilaisuus, resurssien niukkuus sekä repivä työyhteisö. Lisäksi puutteellinen perehdytys koettiin kuormittavaksi työsuhteen alussa.
Voimavarojen ja kuormituksen tasapainoa arvioitaessa niiden koettiin useimmissa tapauksissa olevan hyvässä suhteessa toisiinsa nähden. Kuitenkin myös työuupumustaustaa löytyi osalta haastateltavia. Uupumuskokemusten taustalle paikannettiin työhön liittyvät asiat, kuten työn kehno organisointi, liiallinen määrä asiakkuuksia tai perehdytyksen puute. Työn ulkopuolisen elämän ei siis koettu vaikuttavan uupumuksen syntyyn, vaikkakin sen merkitys jaksamiseen tunnistettiinkin monin paikoin.
Koulukuraattorit toivoisivat työhönsä selkeämpiä, yhtenäisiä käytäntöjä ja koulun toimintakulttuurien muutosta yhteisöllisempään suuntaan – oppilashuolto ei olisi enää erillinen saareke, vaan kaikki koulun toimijat kokisivat olevansa osa oppilashuoltoa, jota toteutettaisiin päivittäin koulun arjessa. Kuntien ja koulujen välillä vaikuttaa olevan suurtakin eroa siinä, miten oppilashuolto ja kuraattorien työtehtävät on järjestetty.