Kerronnan koheesion ja mielentilailmausten kehitys leikki-iästä keskilapsuuteen : – tapaustutkimus sadutus-aineistolla
Letwory, Leena (2020-05-10)
Kerronnan koheesion ja mielentilailmausten kehitys leikki-iästä keskilapsuuteen : – tapaustutkimus sadutus-aineistolla
Letwory, Leena
(10.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061243078
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061243078
Tiivistelmä
Kertominen on lapselle tärkeä leikin ja vuorovaikutuksen väline, jonka tuottaminen on kuitenkin kielellis-kognitiivisesti haastavaa ja jonka kehittyminen vaatii vuosien harjoitusta. Lapsen kerrontataitojen on havaittu kuvaavan hyvin hänen kielellisiä valmiuksiaan ja olevan yhteydessä muun muassa lukutaidon ja luetun ymmärtämisen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen kerrontaa lingvistisestä näkökulmasta ja tutkittiin, millaisia koheesioon liittyviä muutoksia kerrontataidoissa tapahtuu iän myötä. Koheesio merkitsee tekstin sidosteisuutta sen kielellisellä tasolla. Käytin aineistona kahden lapsen kertomia satuja, jotka oli kerätty sadutusmenetelmällä. Sadutuksessa lapsi kertoo vapaasti tarinan, jonka aikuinen kirjaa ylös niin kuin lapsi on sen kertonut. Lopuksi aikuinen lukee sadun ja lapsi voi vielä halutessaan tehdä siihen muutoksia. Sadut oli kerätty kahtena ajankohtana: ensimmäiset lasten ollessa 5- ja 7-vuotiaat ja myöhemmät lasten ollessa 9- ja 11-vuotiaat. Vertailin kummankin lapsen kohdalla erikseen kerronnassa neljän vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Tutkin sitä, miten paljon saduissa on käytetty koheesiota luovia ilmauksia ja millaisia ne ovat. Tarkastelin erikseen kieliopillisen ja leksikaalisen koheesion ilmentymistä. Kertomuksen koheesioon vaikuttaa kertojan kyky ottaa huomioon satuhahmojen ja kertomuksen kuulijan näkökulma. Tästä näkökulman vaihtamisen taidosta kertoo myös mielentilailmausten käyttö. Tästä syystä täydensin tutkimustani ottamalla tarkasteluun mukaan mielentilailmauksissa tapahtuneet muutokset lasten kertomissa saduissa. Mielentilailmauksilla kerrotaan muun muassa siitä, mitä tarinan hahmot ajattelevat, tuntevat, haluavat ja sanovat. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimi systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja kielen tekstuaalisen metafunktion näkökulma. Sen pohjalta tarkastelin tapoja, joita käyttäen kielellisillä valinnoilla rakennetaan tekstin sidosteisuutta ja luodaan johdonmukaista kertomusta. Käytin koheesioanalyysissa Hallidayn ja Hasanin (1976) jaottelua kieliopilliseen ja leksikaaliseen koheesioon. Mielentilailmauksia luokittelin MAIN- arviointimenetelmän (Multilingual Assessment Instrument for Narratives) sekä Fusté-Herrmannin ym. (2006) mielentilaverbien jaottelun avulla. Kerrontaidoissa tapahtui molemmilla lapsilla merkittävää kehittymistä neljän vuoden aikana. Selvimmin muutos oli havaittavissa 5-vuotiaasta 9-vuotiaaksi. Kerrontaan tuli useita uusia ilmauksia, joilla syvennettiin tarinan juonta ja luotiin tekstin sisäisiä yhteyksiä. Aluksi kehitys ei näyttänyt yhtä selvältä toisen lapsen kertomissa saduissa. Tutkimuksessa kuitenkin nähtiin, että tarkasteltaessa satuja useasta eri näkökulmasta muutos oli merkittävää. Kyse ei ollut niinkään uusien ilmaisutapojen ilmaantumisesta vaan niiden käytön harjaantumisesta. Molemmilla lapsilla monipuolistuminen oli keskeinen yhteinen nimittäjä havaituille muutoksille. Se näkyy saduissa paitsi uusien kielellisten piirteiden ilmestymisenä ja runsastumisena, myös ennen runsaasti käytettyjen keinojen vähenemisenä. Esimerkiksi ja-yhdistysten ja olla-verbin käytön väheneminen antavat tilaa kuvailevammalle ja vaihtelevammalle kielenkäytölle. Tietoa koheesion ja mielentilan ilmausten kehittymisestä voidaan soveltaa esimerkiksi tekstin ymmärtämisen haasteiden ratkaisemiseen.