Rikoslainsäätäjän kahleet? : Perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyyttä ja suhteellisuutta koskevien vaatimusten merkitys rangaistusjärjestelmää säänneltäessä

Abstract

Miten perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin lukeutuvat vaatimukset perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyydestä ja suhteellisuudesta yhtäältä teoriassa ja toisaalta käytännössä vaikuttavat rikoslainsäätäjän harkintavaltaan sen säädellessä rangaistusjärjestelmää yleisellä tasolla? Kysymyksen ensimmäistä osaa selvitän tutkimuksessani tukeutuen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön ja sitä tulkitsevaan ja systematisoivaan oikeuskirjallisuuteen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön. Kysymyksen toiseen osaan pyrin vastaamaan kuuden viimeaikaisen lainsäädäntöhankkeen esitöitä esimerkinomaisesti analysoiden. Ennen näistä osista muodostuvaan varsinaiseen tutkimuskysymykseen vastaamista on kuitenkin perusteltua ottaa kantaa siihen, millä perusteella perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä ylipäätään voidaan soveltaa rangaistusjärjestelmäsääntelyn valtiosääntöoikeudellisina mittapuina.

Tutkimukseni perusteella myös rangaistusjärjestelmää in abstracto koskevalle ja perusoikeusrajoituksia merkitsevälle rangaistussääntelylle on esitettävä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima sekä riittävän seikkaperäisesti eksplikoitu, todellinen ja uskottava rajoitusperuste, jollaisena voivat tulla kyseeseen paitsi toisten perusoikeuksien turvaaminen ja kollektiiviset hyvät myös itsemääräämisoikeuden nojalla annettu suostumus. Rangaistussääntelyn sisältämän perusoikeusrajoituksen on oltava tehokas ja lievin keino rajoitusperusteen ilmentämän hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi, minkä lisäksi sen on oltava sekä yleisesti että rankaisullisesti oikeasuhtainen ja riittävän eksplisiittisesti perusteltu: rajoituksen laajuus määrittyy rajoittamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvien varsinaisten intressien sekä muiden seikkojen ja teon moitittavuuden välisessä punninnassa.

Tutkimuksessa esimerkinomaisesti tarkasteltujen lainsäädäntöhankkeiden valossa vaatimuksiin perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyydestä ja suhteellisuudesta suhtaudutaan sekä rangaistusjärjestelmää koskevissa hallituksen esityksissä että niistä annetuissa perustuslakivaliokunnan lausunnoissa paikoin ylimalkaisesti. Etenkin valtiontaloudelliset näkökohdat uhkaavat usein ajaa perusoikeuksien mahdollisimman laajan toteutumisen ohi, minkä lisäksi lakiehdotusten perustelut ja niiden perustuslainmukaisuutta koskevat arviot jäävät usein suppeiksi ja epämääräisiksi; viimeksi mainittua kehityskulkua voidaan pitää erityisen valitettavana, koska johtopäätösten oikeellisuuden kontrolloiminen edellyttää riittävän seikkaperäisiä, loppuun saakka harkittuja ja huolellisesti muotoiltuja perusteluja. Rikoslainsäätäjän voikin katsoa saaneen käytännössä liiankin vapaat kädet rangaistusjärjestelmän sääntelemiseksi.