Tietosuoja-asetuksen vaikutus ja haasteet digitaalisessa markkinoinnissa

Abstract

Kuluttajien siirtyminen verkkoympäristöön on mahdollistanut entistä laajempia keinoja henkilötietojen hyödyntämiseksi yritysten digitaalisessa markkinoinnissa, mutta samanaikaisesti lainsäätäjä on kokenut tarpeelliseksi asettaa rajoitteita kuluttajien yksityisyyden suojaamiseksi. Tutkimus käsittelee, miten tietosuoja-asetus on vaikuttanut digitaaliseen markkinointiin. Tietosuoja-asetuksesta on liikkeellä paljon ristiriitaista ja osittain jopa virheellistä tietoa, jonka vuoksi tutkimus pyrkii auttamaan digitaalista markkinoijaa paremmin ymmärtämään, miten tietosuoja-asetus tulee hänen työssään huomioida. Tietosuoja-asetuksen ja digitaalisen markkinoinnin yhteensovittamisessa on kohdattu useita haasteita, koska verkkoympäristössä toteutettavaan markkinointiin liittyy paljon erityispiirteitä, joita asetuksessa ei ole osattu riittävästi huomioida. Kolme keskeisintä haastetta liittyvät etujen yhteensovittamiseen, vastuun jakautumiseen ja markkinointiteknologian nopeaan kehitykseen. Kun haasteet yhdistetään asetuksen määräyksiin, ne muodostavat ongelmia muun ohella läpinäkyvyyden ja suostumuksen toteuttamisen, tiedon rajoittamisen, kilpailuasetelman ja profiloinnin suhteen. Monet asetuksen määräyksistä on huomattu käytännössä mahdottomiksi toteuttaa tietosuoja-asetuksen vaatimalla tavalla, mikä on johtanut laajaan kritiikkiin. Tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on ollut lisätä yksilöiden itsemääräämisoikeutta omiin henkilötietoihinsa kuitenkaan yritysten taloudellisia toimintamahdollisuuksia ja teknologian kehitystä rajoittamatta. Tutkimuksen perusteella voi huomata, että asetus saattaa haitata kuluttajien oikeuksien toteutumista, kaikkien etuja palvelevien ratkaisujen kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja yritysten talouskasvua. Sanotut tavoitteet ovat siten ristiriidassa asetuksen sisällön kanssa, joka kielii lainsäätäjän ymmärryksen puutteesta. Tutkimus käsittelee yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia sekä pyrkii esittämään ratkaisuehdotuksia asetuksen tavoitteiden tehokkaammaksi saavuttamiseksi ja paremman säädöskehityksen takaamiseksi tulevaisuudessa. Keskeisimpänä ratkaisuehdotuksena on jokaisen osapuolen ymmärryksen lisääminen kuluttajia kouluttamalla, markkinoijia paremmin ohjeistamalla sekä monialaista osaamista hyödyntämällä lainsäädäntöprosessien taustalla. Tutkimusmetodina käytetään oikeustieteelliselle tyypillistä lainopillista metodia ja tärkeimpänä lähteenä tietosuoja-asetusta sekä siihen liittyvää muuta säädösaineistoa. Lainopilliseen metodiin on yhdistetty oikeussosiologisen tutkimuksen piirteitä, sillä oikeussosiologialle tyypillisesti tarkastelemalla asetusta oikeusjärjestyksen ulkopuolisesta näkökulmasta, konkreettisten ongelmien tunnistaminen on ollut mahdollista. Koska internet ei tunne perinteisiä maantieteellisiä valtiorajoja, tutkimus koskee yhtä lailla kaikkea unionin alueella toimivien yritysten jäsenvaltioiden kuluttajille suunnattua digitaalista markkinointiviestintää.