Ennakoitavammat työehdot Euroopan unionin työntekijöille
Santaharju, Tiina (2020-05-06)
Ennakoitavammat työehdot Euroopan unionin työntekijöille
Santaharju, Tiina
(06.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061744822
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061744822
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään kesäkuussa 2019 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa. Direktiivissä säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijälle työsuhteen olennaiset ehdot ja jäsenvaltioiden työehtoihin liittyvistä vähimmäisvaatimuksista. Direktiivillä kumotaan vuonna 1991 voimaan tullut Neuvoston direktiivi työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten uusi työehtodirektiivi ottaa huomioon kasvavan epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien henkilöiden joukon. Tarkoituksena on erityisesti tutkia työehtodirektiivin soveltamisalan laajentumista ja siinä tapahtuneita muutoksia verrattuna aikaisempaan direktiiviin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millä keinoin työehtodirektiivi pyrkii parantamaan ja yhtenäistämään EU:n alueella varsinkin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden työehtoja. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten Suomen lainsäädäntö vastaa työehtodirektiivin sääntelyä, ja millaisia muutoksia direktiivin implementointi vaatii Suomen lainsäädäntöön.
Tutkimusmetodeina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia sekä oikeuspoliittista tutkimusta. Lähteinä käytetään direktiiviä ja sen valmisteluasiakirjoja, kansallisia lakeja ja niiden valmisteluasiakirjoja sekä oikeustieteellistä kirjallisuutta ja artikkeleita.
Työehtodirektiivi parantaa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden asemaa. Direktiivin soveltamisalaa on laajennettu huomattavasti aikaisemmasta ja näin yhä useammat työntekijät pääsevät soveltamisalan piiriin. Uusilla säännöksillä edistetään avoimempia ja ennakoitavampia työoloja säänneltäessä esimerkiksi työajasta ilmoittamisesta, työn vähimmäisennakoitavuudesta, koeajan enimmäiskestosta, sivutyökieltojen kieltämisestä ja mahdollisuudesta pyytää ennakoitavampaa työsuhdemuotoa. Aikaisempaa laajemmat valvontaa ja muutoksenhakua koskevat säädökset parantavat työntekijöiden mahdollisuuksia saada direktiivissä tarkoitettua suojaa. Direktiiviin on kuitenkin jäänyt myös ongelmakohtia. Kaikki unionin työntekijät eivät välttämättä tule pääsemään soveltamisalan piiriin. Erittäin lyhyitä työsuhteita tai erittäin vähäisiä työtunteja tekevät henkilöt ja näennäisesti itsensä työllistäjät saattavat jäädä edelleen sääntelyn ulkopuolelle.
Uusi työehtodirektiivi tuo muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön. Suurimmat muutokset tulevat kohdistumaan vaihtelevaa työaikaa koskevaan sääntelyyn ja työsopimuslain 2 luvun 4 §:ään, jossa säädetään kirjallisesta selvityksestä työsuhteen ehdoista.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten uusi työehtodirektiivi ottaa huomioon kasvavan epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien henkilöiden joukon. Tarkoituksena on erityisesti tutkia työehtodirektiivin soveltamisalan laajentumista ja siinä tapahtuneita muutoksia verrattuna aikaisempaan direktiiviin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millä keinoin työehtodirektiivi pyrkii parantamaan ja yhtenäistämään EU:n alueella varsinkin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden työehtoja. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten Suomen lainsäädäntö vastaa työehtodirektiivin sääntelyä, ja millaisia muutoksia direktiivin implementointi vaatii Suomen lainsäädäntöön.
Tutkimusmetodeina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia sekä oikeuspoliittista tutkimusta. Lähteinä käytetään direktiiviä ja sen valmisteluasiakirjoja, kansallisia lakeja ja niiden valmisteluasiakirjoja sekä oikeustieteellistä kirjallisuutta ja artikkeleita.
Työehtodirektiivi parantaa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden asemaa. Direktiivin soveltamisalaa on laajennettu huomattavasti aikaisemmasta ja näin yhä useammat työntekijät pääsevät soveltamisalan piiriin. Uusilla säännöksillä edistetään avoimempia ja ennakoitavampia työoloja säänneltäessä esimerkiksi työajasta ilmoittamisesta, työn vähimmäisennakoitavuudesta, koeajan enimmäiskestosta, sivutyökieltojen kieltämisestä ja mahdollisuudesta pyytää ennakoitavampaa työsuhdemuotoa. Aikaisempaa laajemmat valvontaa ja muutoksenhakua koskevat säädökset parantavat työntekijöiden mahdollisuuksia saada direktiivissä tarkoitettua suojaa. Direktiiviin on kuitenkin jäänyt myös ongelmakohtia. Kaikki unionin työntekijät eivät välttämättä tule pääsemään soveltamisalan piiriin. Erittäin lyhyitä työsuhteita tai erittäin vähäisiä työtunteja tekevät henkilöt ja näennäisesti itsensä työllistäjät saattavat jäädä edelleen sääntelyn ulkopuolelle.
Uusi työehtodirektiivi tuo muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön. Suurimmat muutokset tulevat kohdistumaan vaihtelevaa työaikaa koskevaan sääntelyyn ja työsopimuslain 2 luvun 4 §:ään, jossa säädetään kirjallisesta selvityksestä työsuhteen ehdoista.