Kehittämistutkimus käsityön välinekorttien käytettävyydestä tilasuunnittelussa
Poikonen, Toni; Savolainen, Arvi (2020-05-27)
Kehittämistutkimus käsityön välinekorttien käytettävyydestä tilasuunnittelussa
(27.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061845056
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061845056
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tehtävänä on arvioida ja kehittää käsityön välinekorttien käytettävyyttä osana käsityön oppimis- ja työympäristön tilasuunnittelua. Välinekortti on Turun yliopistossa innovoitu apuväline käsityön oppimis- ja työympäristöjen tilasuunnitteluun. Tutkimuksen avulla välinekorttien valmistamisesta pyritään saamaan entistä systemaattisempaa. Käsityön oppimis- ja työympäristöjen suunnittelija voi turvautua tarkistamaan tietoja välinekorteista etenkin tilanteissa, joissa suunnitteluvaiheen eri toimijoilla ei ole aikaisempaa kokemusta tilasuunnittelusta.
Välinekortista pystytään tunnistamaan eri ulottuvuuksia: didaktisesta, pedagogisesta ja tilasuunnittelun näkökulmasta. Käyttäjäkokemusta ja käytettävyyskriteereitä tarkastellaan teoriassa edellä mainittujen kolmen ulottuvuuden näkökulmasta. Käsityön oppimis- ja työympäristöjen suunnittelussa tulee huomioida konetyöpisteen vaatimukset. Tässä tutkimuksessa tarkastellut käytettävyyskriteerit ovat kattavuuden, ymmärrettävyyden, vaivattomuuden ja esteettisyyden näkökulmat.
Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, johon kuului kaksi kehittämissykliä. Tutkimuksen ensimmäisen syklin aineisto, eli välinekorttien kirjalliset palautteet kerättiin vuoden 2018 aikana. Palautteen antajia oli yhteensä noin seitsemänkymmentä. Välinekortit korjattiin ja yhtenäistettiin tutkimussyklien välissä. Toisen tutkimussyklin haastattelut toteutettiin joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina. Haastatteluihin osallistui seitsemän henkilöä, joista viiden vastauksia käytettiin tämän tutkimuksen analyysissä.
Tutkimustulokset osoittivat, että kattavuus on välinekorttien keskeisin käytettävyyskriteeri. Tutkimusaineistossa välinekorttien käytettävyyskriteereitä pidettiin sekä niiden käyttöä edistävinä että puutteellisina tekijöinä. Esteettisyyden kriteeriä ei ilmennyt tutkimuksen tuloksissa ollenkaan. Kukaan haastateltavista ei kommentoinut didaktista tai pedagogisista näkökulmaa huonoksi, vaan kaikki haastateltavat pitivät näitä ominaisuuksia edistävinä tekijöinä. Kommenttien jäädessä vähäisiksi didaktisen ja pedagogisen ulottuvuuden näkökulmasta, voidaan ajatella, että ne eivät ole tilasuunnittelun kannalta tärkeimpiä. Jatkossa kun välinekortteja kehitetään pitää tunnistaa välinekorttien kolme ulottuvuutta. Ulottuvuuksille tulisi asettaa omat kriteerit, eikä vain yksiä yhteisiä käytettävyyskriteerejä kaikille välinekortille.
Välinekortista pystytään tunnistamaan eri ulottuvuuksia: didaktisesta, pedagogisesta ja tilasuunnittelun näkökulmasta. Käyttäjäkokemusta ja käytettävyyskriteereitä tarkastellaan teoriassa edellä mainittujen kolmen ulottuvuuden näkökulmasta. Käsityön oppimis- ja työympäristöjen suunnittelussa tulee huomioida konetyöpisteen vaatimukset. Tässä tutkimuksessa tarkastellut käytettävyyskriteerit ovat kattavuuden, ymmärrettävyyden, vaivattomuuden ja esteettisyyden näkökulmat.
Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, johon kuului kaksi kehittämissykliä. Tutkimuksen ensimmäisen syklin aineisto, eli välinekorttien kirjalliset palautteet kerättiin vuoden 2018 aikana. Palautteen antajia oli yhteensä noin seitsemänkymmentä. Välinekortit korjattiin ja yhtenäistettiin tutkimussyklien välissä. Toisen tutkimussyklin haastattelut toteutettiin joulukuussa 2019 ja tammikuussa 2020. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina. Haastatteluihin osallistui seitsemän henkilöä, joista viiden vastauksia käytettiin tämän tutkimuksen analyysissä.
Tutkimustulokset osoittivat, että kattavuus on välinekorttien keskeisin käytettävyyskriteeri. Tutkimusaineistossa välinekorttien käytettävyyskriteereitä pidettiin sekä niiden käyttöä edistävinä että puutteellisina tekijöinä. Esteettisyyden kriteeriä ei ilmennyt tutkimuksen tuloksissa ollenkaan. Kukaan haastateltavista ei kommentoinut didaktista tai pedagogisista näkökulmaa huonoksi, vaan kaikki haastateltavat pitivät näitä ominaisuuksia edistävinä tekijöinä. Kommenttien jäädessä vähäisiksi didaktisen ja pedagogisen ulottuvuuden näkökulmasta, voidaan ajatella, että ne eivät ole tilasuunnittelun kannalta tärkeimpiä. Jatkossa kun välinekortteja kehitetään pitää tunnistaa välinekorttien kolme ulottuvuutta. Ulottuvuuksille tulisi asettaa omat kriteerit, eikä vain yksiä yhteisiä käytettävyyskriteerejä kaikille välinekortille.