Ironisten ilmausten kielikuvat ja niiden kääntäminen Sergei Dovlatovin Ulkomuseo (Zapovednik) -novellissa
Vahtila, Maria (2020-05-13)
Ironisten ilmausten kielikuvat ja niiden kääntäminen Sergei Dovlatovin Ulkomuseo (Zapovednik) -novellissa
(13.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061845073
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061845073
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassani käsittelen venäläisen kirjailijan Sergei Dovlatovin Ulkomuseo (Zapovednik) -novellille ominaisia ironisia ilmauksia ja niihin sisältyviä kielikuvia. Tutkin myös kielikuvien kääntämistä suomen kielelle. Tutkimukseni on vertaileva ja kvalitatiivinen. Käytän aineistona Zapovednik-novellista keräämiäni 125 alkuperäiskielistä ironista ilmaisua sekä niiden suomenkielisiä vastineita Ulkomuseo-teoksesta, joka on Pauli Tapion vuonna 2016 kääntämä. Tutkimukseni aineisto on näin ollen suomen ja venäjän kielellä.
Sergei Dovlatovin novellit ovat nykyään hyvin suosittuja, ja ne on käännetty usealle eri kielelle. Teoksia alettiin julkaista Neuvostoliitossa vasta kirjailijan kuoleman jälkeen (1990). Dovlatov vaikutti paljon kirjailijana, venäjänkielisen lehden toimittajana ja radion juontajana Yhdysvaltojen New Yorkissa. Kirjailijan kieli houkuttelee eri-ikäisiä lukijoita. Se on varsin rikas kielikuviltaan ja pitää lukijaa otteessaan huumorillaan sekä sarkastisilla ja ironisilla ilmauksillaan. Dovlatovin sanavalinnat ovat monipuolisia, ainutlaatuisia ja osuvia.
Tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään, onko ironia ominaista Sergei Dovlatovin Zapovednik-novellille, mitkä kielikuvat auttavat välittämään ironiaa ja miten ironisten ilmausten kielikuvat on käännetty Pauli Tapion Ulkomuseo-novellissa sekä säilyykö ironisten ilmausten sävy suomennoksessa. Olen keskittynyt neljän kielikuvan tarkasteluun: vertaukseen, hyperbolaan, metaforaan ja metonymiaan. Lisäksi olen tutkinut ristiriitaisia tilanteita, jotka ovat myös välittäneet ironiaa. Ristiriita syntyy jostakin yllättävistä odottamattomista sanomisista ja tilanteista.
Aineiston tutkittuani olen havainnut, että keräämäni ironiset ilmaukset sisältävät eniten ironista metaforaa, toiseksi eniten metonymiaa, kolmanneksi eniten vertauksia ja vähiten hyperbolaa. Käännöstä tutkiessani olen käyttänyt neljää strategiaa: säilyttäminen, muuttaminen, lisääminen ja poistaminen. Eniten kielikuvia on suomennettu säilyttämisen strategiaa käyttäen. Tämä osoittaa, että sekä ironinen sävy että kielikuvat ovat välittyneet sellaisinaan kohdekielelle. Aineiston kielikuvat olivat tuttuja suomenkieliselle lukijalle, ja siksi voi päätellä, että metaforan ja metonymian käsityksissä molemmissa kulttuureissa on paljon samanlaista. Käännöksessä on käytetty myös muuttamisen ja lisäämisen strategiaa, mutta yli puolet vähemmän kuin säilyttämisen strategiaa. Poistamisen strategiaa on käytetty erittäin vähän, yhteensä viidessä esimerkissä.
Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä tutkia, onko kohdekieliseen tekstiin tuotu ironiaa sellaisiin kohtiin, joista se puuttuu lähdekielisessä versiossa. Yleisesti sanoen tutkimuksesta voi olla hyötyä suomen ja venäjän kielikuvia tutkiville ja käännöksestä kiinnostuneille.
Sergei Dovlatovin novellit ovat nykyään hyvin suosittuja, ja ne on käännetty usealle eri kielelle. Teoksia alettiin julkaista Neuvostoliitossa vasta kirjailijan kuoleman jälkeen (1990). Dovlatov vaikutti paljon kirjailijana, venäjänkielisen lehden toimittajana ja radion juontajana Yhdysvaltojen New Yorkissa. Kirjailijan kieli houkuttelee eri-ikäisiä lukijoita. Se on varsin rikas kielikuviltaan ja pitää lukijaa otteessaan huumorillaan sekä sarkastisilla ja ironisilla ilmauksillaan. Dovlatovin sanavalinnat ovat monipuolisia, ainutlaatuisia ja osuvia.
Tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään, onko ironia ominaista Sergei Dovlatovin Zapovednik-novellille, mitkä kielikuvat auttavat välittämään ironiaa ja miten ironisten ilmausten kielikuvat on käännetty Pauli Tapion Ulkomuseo-novellissa sekä säilyykö ironisten ilmausten sävy suomennoksessa. Olen keskittynyt neljän kielikuvan tarkasteluun: vertaukseen, hyperbolaan, metaforaan ja metonymiaan. Lisäksi olen tutkinut ristiriitaisia tilanteita, jotka ovat myös välittäneet ironiaa. Ristiriita syntyy jostakin yllättävistä odottamattomista sanomisista ja tilanteista.
Aineiston tutkittuani olen havainnut, että keräämäni ironiset ilmaukset sisältävät eniten ironista metaforaa, toiseksi eniten metonymiaa, kolmanneksi eniten vertauksia ja vähiten hyperbolaa. Käännöstä tutkiessani olen käyttänyt neljää strategiaa: säilyttäminen, muuttaminen, lisääminen ja poistaminen. Eniten kielikuvia on suomennettu säilyttämisen strategiaa käyttäen. Tämä osoittaa, että sekä ironinen sävy että kielikuvat ovat välittyneet sellaisinaan kohdekielelle. Aineiston kielikuvat olivat tuttuja suomenkieliselle lukijalle, ja siksi voi päätellä, että metaforan ja metonymian käsityksissä molemmissa kulttuureissa on paljon samanlaista. Käännöksessä on käytetty myös muuttamisen ja lisäämisen strategiaa, mutta yli puolet vähemmän kuin säilyttämisen strategiaa. Poistamisen strategiaa on käytetty erittäin vähän, yhteensä viidessä esimerkissä.
Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä tutkia, onko kohdekieliseen tekstiin tuotu ironiaa sellaisiin kohtiin, joista se puuttuu lähdekielisessä versiossa. Yleisesti sanoen tutkimuksesta voi olla hyötyä suomen ja venäjän kielikuvia tutkiville ja käännöksestä kiinnostuneille.