Kaupunki laajenee länteen : Toteutumattoman kaupunkisuunnitelman kysymykset Turussa 1920-luvun alussa
Mäkelä, Sanna-Maaria (2020-05-15)
Kaupunki laajenee länteen : Toteutumattoman kaupunkisuunnitelman kysymykset Turussa 1920-luvun alussa
(15.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062245289
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062245289
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee 1920-luvun alussa tehtyä kaupunkisuunnitelmaa Turun kaupungin laajenemiseksi länteen. Kyseessä on asemakaavasuunnitelma, joka olisi luonut uuden kaupunkikeskustan silloisen ruutukaava-alueen ja sataman väliin. Pyrkimyksistä huolimatta suunnitelma jäi toteutumattomaksi. Keskeinen tutkimuskysymys on: miksi suunnitelma ei toteutunut. Tutkimus selvittää myös, mitkä seikat johtivat suunnitelman syntymiseen ja miltä osin se toteutui.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitteet tila–aika, utopiatila ja ajatus risteävistä historioista (histoire croisée). Tila–aika-käsite on relevantti tarkastellessa neitseelliselle maalle suunniteltua kokonaissommitelmaa. Utopiatilan käsite kattaa tilan, jota ei ole olemassa, mutta johon liittyy vahva usko sen toteutumisesta. Risteävät historiat -lähestymistapa tuo esiin monitahoisen vuorovaikutuksen ja useiden tasojen kohtaamisen tietyssä pisteessä. Lisäksi alikehittyneisyyden identiteetin käsite on relevantti tarkasteltaessa suomalaista kaupungistumista.
Keskeisenä havaintona tutkimus osoittaa, että kaupunkisuunnitelma herätti omana aikanaan suurta kiinnostusta ja sitä pidettiin onnistuneena. Suunnitelman toteutuminen kaatui kuitenkin kaupunginvaltuuston jättäessä sen pöydälle lähes vuosikymmeneksi ja lopulta päätökseen olla toteuttamatta sitä. Päätöksen syntymiseen vaikuttivat aika ja muuttuneet tarpeet. Tutkimus osoittaa myös suunnitelman luoneen asemakaava-arkkitehti Bertel Jungin olleen aikaansa edellä ja hyvin perillä kansainvälisistä vaikutteista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa suomalaisen kaupunkisuunnittelun olleen jo 1900-luvun alussa muun maailman tapaan voimakkaasti tulevaisuuteen suuntautunutta.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitteet tila–aika, utopiatila ja ajatus risteävistä historioista (histoire croisée). Tila–aika-käsite on relevantti tarkastellessa neitseelliselle maalle suunniteltua kokonaissommitelmaa. Utopiatilan käsite kattaa tilan, jota ei ole olemassa, mutta johon liittyy vahva usko sen toteutumisesta. Risteävät historiat -lähestymistapa tuo esiin monitahoisen vuorovaikutuksen ja useiden tasojen kohtaamisen tietyssä pisteessä. Lisäksi alikehittyneisyyden identiteetin käsite on relevantti tarkasteltaessa suomalaista kaupungistumista.
Keskeisenä havaintona tutkimus osoittaa, että kaupunkisuunnitelma herätti omana aikanaan suurta kiinnostusta ja sitä pidettiin onnistuneena. Suunnitelman toteutuminen kaatui kuitenkin kaupunginvaltuuston jättäessä sen pöydälle lähes vuosikymmeneksi ja lopulta päätökseen olla toteuttamatta sitä. Päätöksen syntymiseen vaikuttivat aika ja muuttuneet tarpeet. Tutkimus osoittaa myös suunnitelman luoneen asemakaava-arkkitehti Bertel Jungin olleen aikaansa edellä ja hyvin perillä kansainvälisistä vaikutteista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa suomalaisen kaupunkisuunnittelun olleen jo 1900-luvun alussa muun maailman tapaan voimakkaasti tulevaisuuteen suuntautunutta.