Vähäiset kunnianloukkaukset sosiaalisessa mediassa : Empiirinen tutkimus sosiaalisessa mediassa tapahtuneista kunnianloukkauksista, joista on tehty vähäisyysperusteinen syyttämättäjättämispäätös

Abstract

Suomalaisista huomattava osa käyttää päivittäin erilaisia sosiaalisen median palveluita. Sosiaalisen median käytön kasvun myötä sananvapausrikosten määrä on lisääntynyt ja poliisille ilmoitettujen verkossa tapahtuneiden rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaisten kunnianloukkausrikosten määrä on kasvanut. Läheskään kaikki poliisille ilmoitetut rikokset eivät kuitenkaan päädy tuomioistuimen käsiteltäviksi. Rikosprosessin eri vaiheissa voidaan luopua enemmistä toimenpiteistä eri perustein. Mikäli asia on edennyt esitutkinnasta syyteharkintaan, voi syyttäjä tehdä asiassa harkinnanvaraisen vähäisyysperusteisen syyttämättäjättämispäätöksen, vaikka rikoksen tunnusmerkistö täyttyisikin. Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa kuvailevaa tietoa siitä, millaisia ovat ne sosiaalisessa mediassa tapahtuneet kunnianloukkaustapaukset, joista syyttäjä on tehnyt vähäisyysperusteisen syyttämättäjättämispäätöksen ja millä perustein kunnianloukkaukset on katsottu vähäisiksi. Tapauksista etsitään tietoja siitä, ketkä loukkaavat toisiaan, millä tavoin ja millä sosiaalisen median alustoilla. Empiiristä osiota taustoitetaan esittämällä aiheelle oikeudellinen viitekehys, joka muodostuu kunnianloukkaussääntelystä, toimenpiteistä luopumisesta ja vähäisyysperusteisesta syyttämättäjättämispäätöksestä. Tutkimuksessa käydään läpi myös aiempaa aihetta koskevaa tutkimusta. Teoriaosuudessa tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Aineistona tutkimuksessa käytetään Manner-Suomen syyttäjänvirastoissa 1.7.2017–30.6.2019 välillä tehtyjä vähäisyysperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä sosiaalisessa mediassa tapahtuneista kunnianloukkauksista (44 päätöstä). Tutkimusote empiirisessä osuudessa on pääosin määrällinen. Metodi on laadullinen siltä osin, kun analyysissä tehdään päätöksistä tyyppitapausesimerkkejä. Sosiaalisessa mediassa esitetyt kunnianloukkaustapaukset, joista on tehty vähäisyysperusteinen syyttämättäjättämispäätös, ovat kirjavia. Loukkauksia esitettiin eri alustoilla, useimmiten Facebookissa. Naiset ja miehet olivat suunnilleen yhtä usein sekä loukkaajina että asianomistajina. Kolmanneksessa tapauksista oli loukattu esittämällä väite tai vihjaus rikokseen syyllistymisestä. Kunnianloukkaustapausten moninaisuudesta ja vähäisyyskriteerin jäsentymättömyydestä huolimatta päätösten perusteluissa oli paljon yhteneväisyyksiä. Syyttäjät katsoivat teot useimmiten vähäisiksi sen perusteella, että kunnianloukkauksen asianomistaja ei ollut vaikeuksitta tunnistettavissa, taustalla oli molemminpuolista kiistaa ja julkaisu oli poistettu. Jatkotutkimusta olisi syytä tehdä ja vertailla rikosprosessin eri vaiheissa tehtyjä vähäisyysperusteisia päätöksiä, joilla on luovuttu enemmistä toimenpiteistä.