Institutional actors orchestrating innovation networks : A case study of a Finnish drone network

Abstract

Prior studies on innovation network management concentrate on companies as network orchestrators. However, policy makers and institutional actors are increasingly involved in innovation networks both as funders and orchestrators. Their characteristics differ from their business-oriented counterparts and therefore, it is important to examine and tailor network management activities for them. An institutional actor can choose a network administrative organization (NAO) as the network governance mode, i.e. a new entity is created for the network creation and orchestration purposes. This governance mode is not unusual, but there is little research on how it performs in innovation network settings. This study will focus on application networks which are networks centered around an emerging technology rather than a single innovation. The purpose of this study is to examine how an institutional NAO can manage the emergence of an application network. The research method adopted was a single case study examining a Finnish network built around drone technologies. The data was gathered through twelve semi-structured interviews, participant observation and written documents. The interviewees consisted of the network orchestrators, network members and actors outside the network. The findings in this study suggest that it is possible for a NAO to establish a field wide application network rather quickly, but sustaining it is complicated. Several challenges shape the network creation process and they originate from three main sources: the network as the way of working, the application network as the value system, and the NAO as the governance mode. The conflict between internal and external legitimacy building was recognized as a major issue. Based on these findings and the extant literature, a framework for managing the early stages of an application network was established. This study contributes to the literature on innovation network management by analyzing the challenges that relate to NAOs acting as orchestrators in emerging application networks and suggesting management activities for this specific context. For policy makers and institutional actors this study provides a practice-oriented approach and tools for network management. Institutional actors need to adopt the role of a proactive orchestrator and develop their visioning and coordinating skills if they want to succeed in the uncertain environment.

Innovaatioverkostojen tutkimuksessa painottuu yrityksien rooli verkostojen koordinoijina. Tästä huolimatta myös julkiset toimijat ja poliittiset päättäjät ovat enenevässä määrin kiinnostuneita innovaatioverkostoissa toimimisesta sekä niiden rahoittajina että vetäjinä. Julkiset toimijat kuitenkin eroavat ominaisuuksiltaan yrityksistä, joten he tarvitsevat heille räätälöityjä johtamiskeinoja. Julkinen toimija voi esimerkiksi perustaa verkoston luomista ja koordinointia varten uuden organisaation. Tästä organisaatiosta käytetään englanniksi nimitystä network administrative organization (NAO). Kyseinen toimintamalli ei ole harvinainen, mutta sen ja innovaatioverkoston yhteensovittamisesta ei ole juurikaan tutkimusta. Tämä tutkielma keskittyy teknologiaverkostoihin, jotka rakentuvat uuden kehittyvän teknologian ympärille yhden tietyn innovaation sijaan (engl. application networks). Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää miten julkisen toimijan perustama NAO voi johtaa teknologiaverkoston syntyä. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena ja siinä tarkasteltiin suomalaista droneteknologioiden ympärille rakentuvaa verkostoa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kahtatoista teemahaastattelua, osallistuvaa havainnointia ja kirjallisia dokumentteja. Haastateltavina oli verkoston koordinoijia, jäseniä sekä sen ulkopuolisia toimijoita. Tutkimuksen tulosten perusteella julkinen NAO voi perustaa varsin nopeasti laajan verkoston kehittyvän teknologian ympärille, mutta sen ylläpitäminen on hankalaa. Verkoston perustamiseen vaikuttavat useat haasteet, jotka ovat peräisin kolmesta eri lähteestä: verkostosta toimintamuotona, teknologiaverkostosta arvonluomismuotona ja NAO:sta hallinnollisena muotona. Myös verkoston sisäisen ja ulkoisen legitimiteetin välillä tasapainoilu nousi merkittäväksi aihealueeksi. Näiden tulosten ja olemassa olevan kirjallisuuden perusteella tutkimuksessa luotiin viitekehys julkiselle NAO:lle teknologiaverkoston perustamista koskien. Tämä tutkielman tieteellinen kontribuutio innovaatioverkostojen johtamiseen on haasteiden ja johtamiskeinojen analysointi silloin kuin verkostoa johtaa julkinen NAO. Poliittisille päättäjille ja julkisille verkoston vetäjille tämä tutkielma tarjoaa käytännönläheisen kokonaisuuden verkoston johtamista varten. Julkisten toimijoiden tulee muistaa, että innovaatioverkostoa johtaessaan heidän täytyy omaksua proaktiivisen orkestroijan rooli, sillä vahvat visiointi- ja koordinointitaidot ovat kullanarvoisia epävarmassa toimintaympäristössä.