Ulkomaantiedustelun hyödyt ja riskit : Tiedustelulakien ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset Suomen asemaan Euroopan turvallisuuskentässä
Koivikko, Timo (2020-06-03)
Ulkomaantiedustelun hyödyt ja riskit : Tiedustelulakien ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset Suomen asemaan Euroopan turvallisuuskentässä
Koivikko, Timo
(03.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645886
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645886
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään tiedustelulakien ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ja Suomen uudelleenasemoitumista Euroopan turvallisuuskenttään. Tutkimuksen taustalla ovat kansainväliset suhteet, tiedustelututkimus ja lain vaikutusten arviointi.
Tutkimuskohteena ovat sotilas- ja siviilitiedustelulait ja erityisesti ulkomaantiedustelu. Alkuun tiedustelun asemaa käydään läpi tiedustelututkimuksen tarkastelulla kohdistuen käytännön tiedustelutoimintaan ja tiedustelun kiertoon. Tämän jälkeen esitellään Suomen tiedustelu ennen lakien säätämistä, ja käydään läpi tutkimusaineisto eli lait ja lakeja koskevat hallituksen esitykset. Laeista tarkastellaan muodostettavan tiedustelun toimijoita, menetelmiä, kohteita ja päätöksentekoa. Tutkimus osoittaa, että Suomi on siirtymässä lähinnä sotilasdiplomatiaan ja muiden hyväntahtoisuuteen perustuvasta avoimesta tiedustelusta kohti täysimittaista ulkomaantiedustelua ja tietoverkkotiedustelua.
Suomen asemaa Euroopan turvallisuuskentässä ennen lakien säätämistä tutkitaan turvallisuusuhkien osalta alueellisten turvallisuuskompleksien teorian avulla, sekä liittolaissuhteiden osalta jakautuneen lännen teorian avulla. Lisäksi sekä uhkia että liittolaissuhteita käydään läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja aiheen tutkimuskirjallisuuden avulla. Näistä havaitaan, että Suomi on turvallisuuspoliittisesti selvästi Länsi-Euroopan turvallisuuskompleksiin kuuluva maa, jonka sisällä liittolaissuhteiden osalta Suomi kuuluu puolueettomaan Eurooppaan. Suomen turvallisuuspolitiikka tukee tätä, ja keskeisimmät liittolaismaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Kaksi jälkimmäistä ovat globaalisti merkittävimpiä tiedustelumaita.
Tiedustelun hyödyt Suomelle ovat parempi ennakkovaroituskyky, kyky vastata muuttuviin turvallisuusuhkiin, tiedusteluyhteistyö ja kaupankäynti tiedustelutiedolla. Tiedustelun riskejä ovat virheet päätöksenteossa, kohdevaltion suvereniteetin loukkaaminen, tiedustelutoiminnan paljastuminen ja tiedusteluun kohdistuva disinformaatio, vuoto ja soluttautuminen. Löydetyt yhdeksän riskiä havainnollistetaan tiedustelun kierrossa.
Tutkimustuloksena tiedustelulakien myötä Suomi siirtyy idealismista realismiin ja lännen tiedustelun eturintamaan. Uhkakuvat vakiintuvat ja länteen päin nojaavat liittolaissuhteet vahvistuvat. Tiedusteluyhteistyö tapahtuu liittolaismaiden, lähinnä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa. Tiedustelun riskit korostuvat idänsuhteissa. Suomi siirtyy turvallisuuskentässä puolueettomasta Euroopasta kohti atlanttista Eurooppaa: Suomen itsenäinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema paranee, Suomi vahvistuu länsieurooppalaisena toimijana ja Suomen liittolaissuhde Yhdysvaltoihin vahvistuu.
Tutkimuskohteena ovat sotilas- ja siviilitiedustelulait ja erityisesti ulkomaantiedustelu. Alkuun tiedustelun asemaa käydään läpi tiedustelututkimuksen tarkastelulla kohdistuen käytännön tiedustelutoimintaan ja tiedustelun kiertoon. Tämän jälkeen esitellään Suomen tiedustelu ennen lakien säätämistä, ja käydään läpi tutkimusaineisto eli lait ja lakeja koskevat hallituksen esitykset. Laeista tarkastellaan muodostettavan tiedustelun toimijoita, menetelmiä, kohteita ja päätöksentekoa. Tutkimus osoittaa, että Suomi on siirtymässä lähinnä sotilasdiplomatiaan ja muiden hyväntahtoisuuteen perustuvasta avoimesta tiedustelusta kohti täysimittaista ulkomaantiedustelua ja tietoverkkotiedustelua.
Suomen asemaa Euroopan turvallisuuskentässä ennen lakien säätämistä tutkitaan turvallisuusuhkien osalta alueellisten turvallisuuskompleksien teorian avulla, sekä liittolaissuhteiden osalta jakautuneen lännen teorian avulla. Lisäksi sekä uhkia että liittolaissuhteita käydään läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja aiheen tutkimuskirjallisuuden avulla. Näistä havaitaan, että Suomi on turvallisuuspoliittisesti selvästi Länsi-Euroopan turvallisuuskompleksiin kuuluva maa, jonka sisällä liittolaissuhteiden osalta Suomi kuuluu puolueettomaan Eurooppaan. Suomen turvallisuuspolitiikka tukee tätä, ja keskeisimmät liittolaismaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Kaksi jälkimmäistä ovat globaalisti merkittävimpiä tiedustelumaita.
Tiedustelun hyödyt Suomelle ovat parempi ennakkovaroituskyky, kyky vastata muuttuviin turvallisuusuhkiin, tiedusteluyhteistyö ja kaupankäynti tiedustelutiedolla. Tiedustelun riskejä ovat virheet päätöksenteossa, kohdevaltion suvereniteetin loukkaaminen, tiedustelutoiminnan paljastuminen ja tiedusteluun kohdistuva disinformaatio, vuoto ja soluttautuminen. Löydetyt yhdeksän riskiä havainnollistetaan tiedustelun kierrossa.
Tutkimustuloksena tiedustelulakien myötä Suomi siirtyy idealismista realismiin ja lännen tiedustelun eturintamaan. Uhkakuvat vakiintuvat ja länteen päin nojaavat liittolaissuhteet vahvistuvat. Tiedusteluyhteistyö tapahtuu liittolaismaiden, lähinnä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa. Tiedustelun riskit korostuvat idänsuhteissa. Suomi siirtyy turvallisuuskentässä puolueettomasta Euroopasta kohti atlanttista Eurooppaa: Suomen itsenäinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema paranee, Suomi vahvistuu länsieurooppalaisena toimijana ja Suomen liittolaissuhde Yhdysvaltoihin vahvistuu.