Itsekriminointisuoja poliisin rikostutkinnan laatukriteerinä
Tepponen, Mika (2020-05-22)
Itsekriminointisuoja poliisin rikostutkinnan laatukriteerinä
(22.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645927
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645927
Tiivistelmä
Tutkielmassa arvioidaan itsekriminointisuojaa kokonaisuutena, joka poliisin on otettava huomioon suorittaessaan rikoksen tutkintaa. Oikeus vaieta ja olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen on lähtökohdiltaan perinteinen prosessuaalinen perus- ja ihmisoikeus, jonka merkitys ja vaikutus vahvistuvat edelleen prosessioikeuden eurooppalaistumisen myötä.
Itsekriminointisuojan loukkauksien seurauksena on hyödyntämiskielto, joka perustui ennen oikeudenkäymiskaaren uudistumista oikeuskäytäntöön. Itsekriminointisuojan vaikutuksen vahvistumista ilmentää oikeudenkäymiskaaren 17:25 säännös, joka kodifioi hyödyntämiskieltoa koskevaa oikeuskäytäntöä.
Esitutkinnassa ei tule hankkia sellaista näyttöä, joka päätyy hyödyntämiskieltoon. Voidaankin katsoa, että itsekriminointisuoja asettaa laadullisen vaatimuksen näytön hankkimiselle esitutkinnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä keinoja, miten itsekriminointisuoja voidaan huomioida, jotta rikosta selvitettäessä hankitut todisteet ovat käytettävissä rikosprosessin loppuun saakka.
Tutkielma on lainopillinen. Arvioitaessa itsekriminointisuojaa poliisin suorittamassa rikostutkinnassa lainsäädännön osalta keskeisenä näyttäytyy esitutkintalaki, joskin itsekriminointisuojan vaikutukset ilmenevät oikeudenkäymiskaaren säännöksien myötä. Tutkielmassa pyritään huomioimaan keskeisellä tavalla oikeuskäytäntöä ja poliisin omaa ohjeistusta, sillä tarkoitus on tutkia aihetta käytännön näkökulmasta. Poliisin ohjeistukseen on vaikuttanut keskeisellä tavalla KKO 2012:45 ratkaisu, joka on konkretisoinut kansallisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Rikoksen tutkintaan vaikuttavat jo ne toimenpiteet, joita tehdään ennen varsinaisen esitutkinnan aloitusta. Kuulusteluilla puolestaan on keskeinen merkitys näytön hankkimisessa. Tutkielmassa keskitytään näistä syistä alustavaan puhutteluun ja kuulusteluun, sekä niihin vaikuttaviin seikkoihin.
Itsekriminointisuojan loukkauksien seurauksena on hyödyntämiskielto, joka perustui ennen oikeudenkäymiskaaren uudistumista oikeuskäytäntöön. Itsekriminointisuojan vaikutuksen vahvistumista ilmentää oikeudenkäymiskaaren 17:25 säännös, joka kodifioi hyödyntämiskieltoa koskevaa oikeuskäytäntöä.
Esitutkinnassa ei tule hankkia sellaista näyttöä, joka päätyy hyödyntämiskieltoon. Voidaankin katsoa, että itsekriminointisuoja asettaa laadullisen vaatimuksen näytön hankkimiselle esitutkinnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä keinoja, miten itsekriminointisuoja voidaan huomioida, jotta rikosta selvitettäessä hankitut todisteet ovat käytettävissä rikosprosessin loppuun saakka.
Tutkielma on lainopillinen. Arvioitaessa itsekriminointisuojaa poliisin suorittamassa rikostutkinnassa lainsäädännön osalta keskeisenä näyttäytyy esitutkintalaki, joskin itsekriminointisuojan vaikutukset ilmenevät oikeudenkäymiskaaren säännöksien myötä. Tutkielmassa pyritään huomioimaan keskeisellä tavalla oikeuskäytäntöä ja poliisin omaa ohjeistusta, sillä tarkoitus on tutkia aihetta käytännön näkökulmasta. Poliisin ohjeistukseen on vaikuttanut keskeisellä tavalla KKO 2012:45 ratkaisu, joka on konkretisoinut kansallisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Rikoksen tutkintaan vaikuttavat jo ne toimenpiteet, joita tehdään ennen varsinaisen esitutkinnan aloitusta. Kuulusteluilla puolestaan on keskeinen merkitys näytön hankkimisessa. Tutkielmassa keskitytään näistä syistä alustavaan puhutteluun ja kuulusteluun, sekä niihin vaikuttaviin seikkoihin.