Ilmastovouhotusta vai globaalia vastuunkantoa? : Kehysanalyysi vuoden 2019 eduskuntavaalien ilmastokeskustelusta
Christianson, Harald (2020-06-02)
Ilmastovouhotusta vai globaalia vastuunkantoa? : Kehysanalyysi vuoden 2019 eduskuntavaalien ilmastokeskustelusta
Christianson, Harald
(02.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645991
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062645991
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee vuoden 2019 eduskuntavaalien ilmastokeskustelua. Vaalit olivat ilmastopoliittisesta näkökulmasta tärkeät, sillä edeltävänä syksynä oli julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportti, jonka tilannekuva nosti ilmastonmuutoksen merkittäväksi vaaliteemaksi. Tutkimuskysymyksenä onkin analysoida, millaisten kehysten kautta poliitikkojen ja median edustajien käymä keskustelu rakentui vaaliväittelyissä.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii yhteismaan ongelman teoria. Sen lähtökohtana on oletus, jonka mukaan yhteisten luonnonvarojen hallinnointi johtaa poliittisiin ristiriitoihin. Tutkielma soveltaa teoriaa siten, että yhteismaan ongelmaa pidetään ilmastokeskustelua ohjaavana taustatekijänä. Vaikka aineisto koskee suomalaisia vaaleja, tutkielmassa käsitellään myös kansallisen ja kansainvälisen politiikan välistä jännitettä.
Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kolmesta vaalitentistä, jotka esitettiin keväällä 2019. Aineiston tarkastelu nojaa sosiaalisen konstruktionismin teoriaan. Vaalikeskusteluja analysoidaan merkityskamppailun areenana, jossa erilaiset maailmankuvat ja niistä seuraavat aate-erot konkretisoituvat. Menetelmällisesti tutkielma hyödyntää kehysanalyysia, jonka avulla kartoitetaan, mitkä teemat ja kokonaisuudet hallitsivat keskustelua. Havaintoja peilataan yhteismaan ongelmaan, jolloin päästään käsiksi siihen, millaisista poliittisista valinnoista puolueiden linjaukset syntyvät.
Tutkimustulosten perusteella suomalainen ilmastokeskustelu mukaili monilta osin aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä piirteitä. Hallitseviksi kehyksiksi osoittautuivat sopeutumisen kehys sekä moraaliin vetoavan puheen kehys, joiden välillä käytiin taistelua siitä, tulisiko ilmastopolitiikassa painottaa aktiivista vai passiivista linjaa. Ilmastonmuutos näyttäytyi aineistossa uhkana, johon jokainen puolue joutuu reagoimaan tavalla tai toisella. Poliitikoilla oli kuitenkin eriäviä näkemyksiä sekä tilannekuvasta, ratkaisumalleista että toimijuuden tasosta. Yhteismaan ongelman vaikutus näkyi siten, että median edustajat ja poliitikot tasapainoilivat vaikuttavien ilmastotoimien ja nykyisen järjestelmän ylläpitämisen välillä. Hankaluus ilmaista selviä kantoja näkyi etenkin politiikan keskikentällä, jossa puolueet yrittivät mukauttaa puolueidentiteettinsä muutosvaatimuksiin.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii yhteismaan ongelman teoria. Sen lähtökohtana on oletus, jonka mukaan yhteisten luonnonvarojen hallinnointi johtaa poliittisiin ristiriitoihin. Tutkielma soveltaa teoriaa siten, että yhteismaan ongelmaa pidetään ilmastokeskustelua ohjaavana taustatekijänä. Vaikka aineisto koskee suomalaisia vaaleja, tutkielmassa käsitellään myös kansallisen ja kansainvälisen politiikan välistä jännitettä.
Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kolmesta vaalitentistä, jotka esitettiin keväällä 2019. Aineiston tarkastelu nojaa sosiaalisen konstruktionismin teoriaan. Vaalikeskusteluja analysoidaan merkityskamppailun areenana, jossa erilaiset maailmankuvat ja niistä seuraavat aate-erot konkretisoituvat. Menetelmällisesti tutkielma hyödyntää kehysanalyysia, jonka avulla kartoitetaan, mitkä teemat ja kokonaisuudet hallitsivat keskustelua. Havaintoja peilataan yhteismaan ongelmaan, jolloin päästään käsiksi siihen, millaisista poliittisista valinnoista puolueiden linjaukset syntyvät.
Tutkimustulosten perusteella suomalainen ilmastokeskustelu mukaili monilta osin aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä piirteitä. Hallitseviksi kehyksiksi osoittautuivat sopeutumisen kehys sekä moraaliin vetoavan puheen kehys, joiden välillä käytiin taistelua siitä, tulisiko ilmastopolitiikassa painottaa aktiivista vai passiivista linjaa. Ilmastonmuutos näyttäytyi aineistossa uhkana, johon jokainen puolue joutuu reagoimaan tavalla tai toisella. Poliitikoilla oli kuitenkin eriäviä näkemyksiä sekä tilannekuvasta, ratkaisumalleista että toimijuuden tasosta. Yhteismaan ongelman vaikutus näkyi siten, että median edustajat ja poliitikot tasapainoilivat vaikuttavien ilmastotoimien ja nykyisen järjestelmän ylläpitämisen välillä. Hankaluus ilmaista selviä kantoja näkyi etenkin politiikan keskikentällä, jossa puolueet yrittivät mukauttaa puolueidentiteettinsä muutosvaatimuksiin.