Pikaluotot ja perusoikeudet : kenen oikeudet toteutuvat lainsäädännössä

Abstract

Pikaluotot ongelmineen ovat olleet keskustelun kohteena markkinoille saapumisesta lähtien. Ongelmat ovat liittyneet ensisijaisesti kohtuuttoman korkeisiin koroihin ja luottokustannuksiin, joista on aiheutunut ylivelkaantumista sekä merkittäviä sosiaalisia ongelmia erityisesti yhteiskunnan heikommassa asemassa oleville. Pikaluottosuhteen osapuolten välillä on vallinnut merkittävä epätasa-arvo, joka heijastuu myös sopimusosapuolten perusoikeuksiin ja niiden käsittelemiseen pikaluottoja koskevassa lainsäädännössä. Pikaluottolainsäädäntöä on muutettu lyhyen ajan sisään neljästi siten, että sääntelyllä on puututtu luotontarjoajien toiminnan edellytyksiin elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan kajoamalla. Sääntelyn keskisenä tavoitteena on ollut kuluttajan aseman parantaminen, mutta lainsäädännön esitöissä kuluttajan aseman käsitteleminen on jäänyt vaillinaiseksi, vaikka pikaluotoista aiheutuvissa ongelmissa piilee merkittäviä perusoikeusriskejä erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien osalta. Lainsäätäjän olisi tullut huomioida julkisen vallan positiivinen toimintavelvoite näiden oikeuksien toteuttamiseksi, eikä vain välillisesti pitää niitä luotontarjoajan perusoikeuksien hyväksyttävinä rajoitusperusteina. Lainopillinen tutkimus avaa pikaluottosuhteeseen liittyvää perusoikeusteoriaa sekä lainsäätäjän tekemiä tulkinta- ja punnintaratkaisuja. Lainsäädäntötutkimuksen kautta tiedonintressi laajenee lain toteuttamisvaiheen kysymysten tarkasteluun. Lainsäädännön poliittisuuden vuoksi tarkastelen lisäksi de lege ferendan avulla valittujen keinojen toimivuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkielman lähdeaineisto perustuu lainvalmistelutöiden lisäksi valtiosääntöoikeudelliseen kirjallisuuteen sekä pikaluottoalaa ja -lainsäädäntöä koskevaan tutkimus- ja selvitystietoon. Pikaluottolainsäädäntö on kaventanut huomattavasti pikaluotontarjoajan perusoikeusasemaa, mutta muutokset ovat tapahtuneet asteittain ja perustellusti sekä olleet välttämättömiä. Pikaluottojen kustannukset ja hinnat ovat aiempaa kohtuullisempia ja sopimussuhteen valta-asemaa on kyetty osapuolten välillä tasavertaistamaan. Sen sijaan TSS-oikeuksien tosiasiallista toteutumista ei olla lakien avulla juurikaan onnistuttu edistämään. Lainsäätäjän olisi tullut laajentaa perusoikeustarkastelua molempiin sopimusosapuoliin kuluttajan riittävän suojan tarjoamiseksi sekä ymmärtääkseen pikaluottolainsäädännön osana isompaa kuluttajakäytöksen muutoksen kokonaisuutta.