Yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvostus yrityssaneerauksessa : oikeuspoliittinen katsaus
Lammervo, Niko (2020-05-15)
Yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvostus yrityssaneerauksessa : oikeuspoliittinen katsaus
(15.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946178
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946178
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa perehdytään yrityskiinnityksen arvostamiseen yrityssaneerauksessa. Tarkastelun kohteena ovat sekä yrityskiinnitetyn omaisuuden arvoon vakuutena vaikuttavat seikat että yrityssaneerauksessa tapahtuvan arvostuksen lainoppi. Tutkielmassa avataan tämän lisäksi yrityskiinnitystä ja yrityssaneerausta kokonaisuuksina myös yleisemmin. Korostettu näkökulma tutkielmassa on yrityskiinnityksen arvon vaikutukset niin velallisen, velkojan, kuin kolmannenkin asemaan.
Tutkielman merkityksellisin metodi on oikeuspoliittinen argumentointi, mutta sen tueksi käytetään oikeusdogmatiikan avulla tapahtuvaa lain sisällön selvittämistä. Erityinen merkitys tutkielmassa on sen tarkastelu, miten onnistunutta arvostuksen lainsäädäntö on yrityskiinnitys- ja yrityssaneerauslaissa asetettujen tavoitteiden ja tarkoitusten kannalta. Tämän lisäksi lainkäytön onnistuneisuutta tarkastellaan myös tukeutumalla reaalisiin argumentteihin oikeustilan vaikutuksista käytännössä ja lainsäädännön uudistusehdotuksia käsitellään de lege feranda -tutkimuksen avulla.
Yrityskiinnitys mahdollistaa elinkeinonharjoittajalle irtaimen omaisuuden käyttämisen vakuutena ilman suuria vaikutuksia velallisen omaisuuden käyttämiseen jokapäiväisessä liiketoiminnassa. Omaisuuden arvon tarkka määrittäminen on vaikeaa ja sen arvon kehittymistä on vaikeaa seurata ja hahmottaa.
Yrityskiinnitystä arvostaessa ongelma on ollut erityisesti se, mitä arvostusmetodia tulisi käyttää. Yrityssaneerauslain esitöissä arvostamisohjeeksi on annettu, että useamman vaihtoehtoisen normaalin realisointitavan tilanteessa tulisi käyttää todennäköiseen realisointitapaan perustuvaa arvostusta. Oikeuskäytännöstä on ilmennyt, että arvostuksissa on käytetty likvidaatioarvostusta tai going concern -arvostusta sekä näiden välimuotoja ilman selkeää johdonmukaisuutta. Korkein oikeus antoi vuonna 2015 kysymykseen liittyen kaksi ennakkopäätöstä, joissa going concern arvostus todettiin liian suureksi. Tämän lisäksi vakuusvelan määrän arvioimista on tarkennettu.
Ratkaisuista ei kuitenkaan ole vielä johdettavissa ennakkopäätöksenä vahvaa ohjesääntöä. Likvidaatioarvostuksen voidaan kuitenkin näiden ratkaisujen jälkeen katsoa olevan vahvemmassa asemassa ja going concern arvostuksen käyttämiseen ei riitä pelkkä tavoite yritystoiminnan jatkamisesta. Going concern -arvostusta ei kuitenkaan täysin suljettu pois keinovalikoimasta.
Yrityskiinnityksen arvostukseen liittyvät ongelmat eivät ole korkeimman oikeuden tapausten jälkeen merkittävästi vähentyneet. Ongelma on edelleen lainsäädännön epäselvyys ja huono ennustettavuus. Arvostuksen ollessa epävarmaa yrityskiinnityksen houkuttelevuus vakuuskeinona laskee. Oikeusvarmuudessa on suuri ongelma. Eri velkojaryhmien asema on epäselkeä ja yhdenvertaisuus on huonossa tilassa. Arvostusmetodista olisi hyvä säätää tarkentavaa lainsäädäntöä, jotta päästäisiin lähemmäs lainsäätäjän asettamia tavoitteita. Lisäksi tulisi arvioida tarkkaan arvostuksen vaikutukset eri toimijoihin ja sen jälkeen valita harkitulla intressipunninnalla kaikkein kestävin ratkaisu, joka on myös poliittisesti hyväksyttävissä.
Tutkielman merkityksellisin metodi on oikeuspoliittinen argumentointi, mutta sen tueksi käytetään oikeusdogmatiikan avulla tapahtuvaa lain sisällön selvittämistä. Erityinen merkitys tutkielmassa on sen tarkastelu, miten onnistunutta arvostuksen lainsäädäntö on yrityskiinnitys- ja yrityssaneerauslaissa asetettujen tavoitteiden ja tarkoitusten kannalta. Tämän lisäksi lainkäytön onnistuneisuutta tarkastellaan myös tukeutumalla reaalisiin argumentteihin oikeustilan vaikutuksista käytännössä ja lainsäädännön uudistusehdotuksia käsitellään de lege feranda -tutkimuksen avulla.
Yrityskiinnitys mahdollistaa elinkeinonharjoittajalle irtaimen omaisuuden käyttämisen vakuutena ilman suuria vaikutuksia velallisen omaisuuden käyttämiseen jokapäiväisessä liiketoiminnassa. Omaisuuden arvon tarkka määrittäminen on vaikeaa ja sen arvon kehittymistä on vaikeaa seurata ja hahmottaa.
Yrityskiinnitystä arvostaessa ongelma on ollut erityisesti se, mitä arvostusmetodia tulisi käyttää. Yrityssaneerauslain esitöissä arvostamisohjeeksi on annettu, että useamman vaihtoehtoisen normaalin realisointitavan tilanteessa tulisi käyttää todennäköiseen realisointitapaan perustuvaa arvostusta. Oikeuskäytännöstä on ilmennyt, että arvostuksissa on käytetty likvidaatioarvostusta tai going concern -arvostusta sekä näiden välimuotoja ilman selkeää johdonmukaisuutta. Korkein oikeus antoi vuonna 2015 kysymykseen liittyen kaksi ennakkopäätöstä, joissa going concern arvostus todettiin liian suureksi. Tämän lisäksi vakuusvelan määrän arvioimista on tarkennettu.
Ratkaisuista ei kuitenkaan ole vielä johdettavissa ennakkopäätöksenä vahvaa ohjesääntöä. Likvidaatioarvostuksen voidaan kuitenkin näiden ratkaisujen jälkeen katsoa olevan vahvemmassa asemassa ja going concern arvostuksen käyttämiseen ei riitä pelkkä tavoite yritystoiminnan jatkamisesta. Going concern -arvostusta ei kuitenkaan täysin suljettu pois keinovalikoimasta.
Yrityskiinnityksen arvostukseen liittyvät ongelmat eivät ole korkeimman oikeuden tapausten jälkeen merkittävästi vähentyneet. Ongelma on edelleen lainsäädännön epäselvyys ja huono ennustettavuus. Arvostuksen ollessa epävarmaa yrityskiinnityksen houkuttelevuus vakuuskeinona laskee. Oikeusvarmuudessa on suuri ongelma. Eri velkojaryhmien asema on epäselkeä ja yhdenvertaisuus on huonossa tilassa. Arvostusmetodista olisi hyvä säätää tarkentavaa lainsäädäntöä, jotta päästäisiin lähemmäs lainsäätäjän asettamia tavoitteita. Lisäksi tulisi arvioida tarkkaan arvostuksen vaikutukset eri toimijoihin ja sen jälkeen valita harkitulla intressipunninnalla kaikkein kestävin ratkaisu, joka on myös poliittisesti hyväksyttävissä.