Sine dis? : Lucretiuksen ongelmallisista jumalista
Helenius, Visa (2020-06-09)
Sine dis? : Lucretiuksen ongelmallisista jumalista
(09.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946365
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946365
Tiivistelmä
Tutkin tässä työssä Titus Lucretius Caruksen jumalkäsitystä, joka sisältyy hänen De rerum natura -teokseensa. Lucretius esittää, että jumalat ovat kuolemattomia ja autuaita ja että heillä ei ole roomalaisen mytologian jumalten piirteitä, kuten vihaa. Jumalat eivät myöskään elä maailmassamme eivätkä vaikuta sen asioihin millään tavalla. Lisäksi jumalista saadaan summittainen käsitys niin sanottujen kuvakalvosarjojen avulla.
Lucretiuksen jumalkäsitystä on pidetty ongelmallisena eikä suotta: Lucretius ei tarkastele jumalia systemaattisesti, ja hänen käsityksensä vaikuttaa olevan sekä monitulkintainen että epäselvä. Lucretiuksen jumalkäsitykseen liittyviä ongelmia ei ole tutkittu juuri lainkaan laajemmin ja seikkaperäisemmin.
Tämän työn tarkoituksena on selventää Lucretiuksen jumalkäsitystä. Tarkastelen aluksi sen taustatekijöitä. Tätä seuraa analyysiosa, jossa käyn läpi De rerum naturan jumalia käsittelevät keskeiset kohdat, tarkastelen käsityksen argumentaatiota ja tutkin Lucretiuksen deus-käsitettä. Seuraavaksi selitän, miksi Lucretiuksen jumalkäsitys on ongelmallinen ja monitulkintainen, ja miksi edellinen johtaa piileväksi dilemmaksi kutsumaani valintatilanteeseen sekä kahteen tulkintalinjaan. Tarkastelen työn lopuksi Lucretiuksen jumalkäsityksen kontekstuaalisia yhteyksiä.
Työn metodit ovat argumentaatioanalyysi, kontekstualisoiva teksti-interpretaatio ja käsiteanalyysi. Työn päälähde on Joseph Martinin toimittama, vuonna 1969 julkaistu De rerum natura -editio.
Työn tutkimustuloksiin liittyy seuraavia asioita: Lucretius esittää yhdeksänkohtaisen epikurolaisuuteen perustuvan jumalkäsityksen, jossa hän määrittelee jumalia positiivisten ja negatiivisten väitteiden kautta. Käsitys näyttää olevan joko polyteistinen tai piilevästi ateistinen. Edellistä koskeva piilevä dilemma syntyy, koska De rerum naturan sisältö ei anna riittävästi tietoa, jotta voitaisiin saada tyydyttävä vastaus siihen kysymykseen, ovatko jumalat olemassa muualla kuin vain ihmismielessä. Lucretius käyttää pääasiallisesti retorisen argumentoinnin keinoja. Hänen keskeisiä argumentaatiotapojaan ovat epäsuoraan auktoriteettiin eli epikurolaisuuteen ja perinteisten jumalkäsitysten, taikauskon sekä jumaltenpelon virheellisyyteen vetoaminen. Lucretiuksen jumalkäsitys edustaa myös ainakin jossain määrin vääräuskoisuutta ja uskonnollista poikkeavuutta.
Lucretiuksen jumalkäsitystä on pidetty ongelmallisena eikä suotta: Lucretius ei tarkastele jumalia systemaattisesti, ja hänen käsityksensä vaikuttaa olevan sekä monitulkintainen että epäselvä. Lucretiuksen jumalkäsitykseen liittyviä ongelmia ei ole tutkittu juuri lainkaan laajemmin ja seikkaperäisemmin.
Tämän työn tarkoituksena on selventää Lucretiuksen jumalkäsitystä. Tarkastelen aluksi sen taustatekijöitä. Tätä seuraa analyysiosa, jossa käyn läpi De rerum naturan jumalia käsittelevät keskeiset kohdat, tarkastelen käsityksen argumentaatiota ja tutkin Lucretiuksen deus-käsitettä. Seuraavaksi selitän, miksi Lucretiuksen jumalkäsitys on ongelmallinen ja monitulkintainen, ja miksi edellinen johtaa piileväksi dilemmaksi kutsumaani valintatilanteeseen sekä kahteen tulkintalinjaan. Tarkastelen työn lopuksi Lucretiuksen jumalkäsityksen kontekstuaalisia yhteyksiä.
Työn metodit ovat argumentaatioanalyysi, kontekstualisoiva teksti-interpretaatio ja käsiteanalyysi. Työn päälähde on Joseph Martinin toimittama, vuonna 1969 julkaistu De rerum natura -editio.
Työn tutkimustuloksiin liittyy seuraavia asioita: Lucretius esittää yhdeksänkohtaisen epikurolaisuuteen perustuvan jumalkäsityksen, jossa hän määrittelee jumalia positiivisten ja negatiivisten väitteiden kautta. Käsitys näyttää olevan joko polyteistinen tai piilevästi ateistinen. Edellistä koskeva piilevä dilemma syntyy, koska De rerum naturan sisältö ei anna riittävästi tietoa, jotta voitaisiin saada tyydyttävä vastaus siihen kysymykseen, ovatko jumalat olemassa muualla kuin vain ihmismielessä. Lucretius käyttää pääasiallisesti retorisen argumentoinnin keinoja. Hänen keskeisiä argumentaatiotapojaan ovat epäsuoraan auktoriteettiin eli epikurolaisuuteen ja perinteisten jumalkäsitysten, taikauskon sekä jumaltenpelon virheellisyyteen vetoaminen. Lucretiuksen jumalkäsitys edustaa myös ainakin jossain määrin vääräuskoisuutta ja uskonnollista poikkeavuutta.