Eurooppalainen arvopaperistaminen : sääntelyn keinot ja tavoitteet

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida, tukevatko EU:ssa arvopaperistamista koskevat sääntelyhankkeet tosiasiassa reaalitaloutta Euroopassa, joka on yksi EU:n pääomamarkkinaunionin laajemmista tavoitteista. Arvopaperistamisasetusta pidetään yhtenä pääomamarkkinaunionin kulmakivistä ja arvopaperistamisen sääntely oikein toteutettuna mahdollisesti lisäisi pankkien luotonantokapasiteettia. Arvopaperistaminen on innovatiivinen ja monimutkainen järjestely, joka on muuttanut ja tulee muuttamaan perinteistä käsitystä rahoituksen välittämisestä. Osittain arvopaperistamisen sääntelyä hankaloittaa sen monimutkainen rakenne ja rakenteelliset insentiiviongelmat. Näitä on pyritty korjaamaan arvopaperistamisasetuksella, jonka yhtenä tavoitteena on kasvattaa arvopaperistamisvolyymia Euroopassa.

Jotta talouskasvun tukemista Euroopassa sääntelykeinoin voidaan menestyksekkäästi arvioida, huomiota kiinnitetään arvopaperistamisen käyttöön kokonaisuutena. Käyttö jaetaan taseen ulkoiseen ja sisäiseen käyttöön. Sisäisen käytön todetaan olevan Euroopassa pääasiallinen arvopaperistamisen muoto, joka kuitenkin arvopaperistamista koskevassa sääntelykehikossa tuntuu unohtuvan. Sääntelykehikkoa on lähdetty rakentamaan, sillä oletuksella, että omaisuusvakuudelliset joukkolainat myydään sijoittajille. Tämä osoittaa sen, että huonontamalla arvopaperistamisen sisäistä käyttöä esimerkiksi vakavaraisuussääntelyllä, voi tosiasiassa merkitä arvopaperistamisten vähentymistä tulevaisuudessa. Kun pääomamarkkinanionin tavoitteena on lisätä arvopaperistamista Euroopassa, on ristiriitaisuus ilmeinen. Taseen sisäisen käytön sivuuttamisen arvioidaan tapahtuneen epähuomiossa tai tietoisesti.

Arvopaperistamisasetus luo kriteerit yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle, josta käytetään nimitystä STS-arvopaperistaminen. Asetus pyrkii kannustamaan STS-arvopaperistamiseen esimerkiksi mahdollisuudella edullisempaan vakavaraisuussääntelyyn. Kuitenkaan tämän ei voida katsoa olevan yksinään STS-kriteereiden pääasiallinen houkutin vaan osakseen siihen kannustavat myös aineettomat hyödyt. Kriteerit eivät kuitenkaan ole yksinkertaiset ja niiden noudattaminen voi osakseen luoda monia haasteita.

Tutkimustuloksena esitetään, että arvopaperistamisasetus elvyttävästä tavoitteestaan huolimatta pitää sisällään monia vaatimuksia ja asettaa arvopaperistamistoimijoille sellaisia velvollisuuksia, joiden voidaan katsoa tosiasiassa disinsentivisoivan arvopaperistamisiin ryhtymistä. Näitä ovat esimerkiksi laajat ja yksityiskohtaiset tiedonantovelvollisuudet sekä institutionaalisten sijoittajien asianmukaisen huolellisuuden vaatimus. Tämän lisäksi vakavaraisuussääntely kohtelee arvopaperistamista syrjivästi esimerkiksi katettuihin joukkolainoihin perustuviin malleihin verrattuna, vaikka niillä ei samoissa määrin voida katsoa olevan reaalitaloutta tukevaa vaikutusta. Taloudellisiin päämääriin pyrkivää sääntelyä on hankala arvioida syystä, että ei kyetä esittämään yhtä oikeaa ratkaisua. Tästä syystä myöskään tutkimustulokset eivät ole yksiselitteiset.