Potilaan päätöksentekokompetenssin arviointikäytännöt hoitajien näkökulmasta ja potilaan päätöksenteko erikoissairaanhoidossa
Ilmakunnas, Ilona (2020-06-12)
Potilaan päätöksentekokompetenssin arviointikäytännöt hoitajien näkökulmasta ja potilaan päätöksenteko erikoissairaanhoidossa
Ilmakunnas, Ilona
(12.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020063046527
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020063046527
Tiivistelmä
Päätöksenteko on keskeinen osa potilaan hoitoa ja sitä tapahtuu hoidon eri vaiheissa. Potilaan päätöksentekokompetenssin arviointi on tärkeää sekä potilaan oikeuksien toteutumisen kannalta että haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden suojelemiseksi. Hoitajat ovat tiivisti mukana potilaan hoidossa, ja he ovat siten merkittävässä roolissa päätöksentekokompetenssin arvioinnissa. Hoitajien toteuttamasta potilaan päätöksentekokompetenssin arvioinnista on niukasti aikaisempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilaan hoitoa koskevan päätöksentekokompetenssin arviointikäytäntöjä hoitajien näkökulmasta ja potilaan päätöksentekoa erikoissairaanhoidossa. Tutkimuksesta saadun tiedon pohjalta voidaan tulevaisuudessa kehittää hoitajien arviointikäytäntöjä potilaan päätöksentekokompetenssin arviointiin, ja siten parantaa hoidon laatua. Lisäksi voidaan kehittää menetelmiä, joilla potilaan päätöksentekoon osallistumista voidaan edistää erikoissairaanhoidossa.
Tutkimusasetelma oli luonteeltaan laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkimuksen tiedonantajina toimi neljäkymmentäviisi (n=45) erikoissairaanhoidossa työskentelevää hoitajaa. Hoitajat työskentelivät yhdellä erikoisalalla. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi kolme avointa kysymystä. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, että vain osan hoitajista arvioivan potilaan päätöksentekokompetenssia. Potilaan päätöksentekokompetenssin arviointiin ei ole käytössä siihen tarkoitukseen kehitettyjä mittareita tai menetelmiä. Hoitajien käytännöt potilaan päätöksentekokompetenssin arviointiin ja arvioinnin kohteena olevat asiat olivat hyvin vaihtelevia. Potilaat tekivät erikoissairaanhoidossa päätöksiä hoidosta, hoitolinjauksista ja lääkityksistä, omasta hoitoon sitoutumisesta ja yksityisyydestä sekä päivittäisestä hoidosta ja toiminnoista. Potilaan osallistumista päätöksentekoon voidaan edistää eri tavoin. Merkityksellisinä keinoina edistää potilaan päätöksentekoon osallistumista nähtiin yhteistyö ammattilaisten, omaisten ja potilaan välillä, potilaan tiedonsaanti ja mielipiteen kuuleminen, avoin kommunikaatio ja luotettava ilmapiiri sekä hoitajien rooli itsemääräämisoikeuden tukijoina.
Tulevaisuudessa näyttöön perustuvien menetelmien implementaatiotutkimus olisi tärkeää hoidon laadun parantamiseksi. Jatkotutkimus potilaan osallistumisesta päätöksentekoon erikoissairaanhoidossa potilaan näkökulmasta sekä laajemmin muilla erikoisaloilla voisi tuoda uutta näkökulmaa tämän tutkimuksen havaintoihin. Decision-making is a key part of patient care and takes place at different stages of treatment. Assessing patient decision-making competence is important both for the realization of patient rights and for the protection of vulnerable patients. Nurses are closely involved in the patient’s care, and thus play a significant role in assessing decision-making competence. There is only a small amount of previous research on the assessment of patient decision-making competence by nurses. The purpose of this study was to describe practices for assessing patient decision-making competence from nurses’ perspective and patient decision-making in specialised medical care services. The aim of the study was to produce information that can be utilized in the development of new practices to assess the patient's decision-making competence and thus to improve the quality of care. In addition, methods can be developed to promote patient participation in decision-making in specialised medical care services.
The study design was qualitative descriptive research. In total, forty-five (n = 45) participants engaged in this study. The participants were nurses working in specialised medical care services. The nurses worked in one specialty. The data were collected with an electronic questionnaire containing open-ended questions (n = 3). The data were analyzed by inductive content analysis.
The results showed that only some of the nurses assessed patient decision-making competence. There are no instruments or other methods developed for this purpose used for assessing the patient's decision-making competence. The assessment of patient decision-making competence by nurses and the capacities assessed vary widely. Patients make decisions about care, advance care planning and medications, their own commitment to care and privacy, and daily care and daily activities. Patient participation in decision-making can be promoted in various ways. Cooperation between professionals, relatives and the patient, providing information and asking for an opinion, open communication and a trustworthy atmosphere, as well as the role of nurses as supporters of patient’s self-determination were seen as important ways to promote patient participation in decision-making.
In the future, research on the implementation of evidence-based methods would be important to improve the quality of care. Further research on patient participation in decision-making in specialised medical care services from the patient’s perspective, as well as more broadly in other specialties, could bring a new perspective to the findings of this study
Tutkimusasetelma oli luonteeltaan laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkimuksen tiedonantajina toimi neljäkymmentäviisi (n=45) erikoissairaanhoidossa työskentelevää hoitajaa. Hoitajat työskentelivät yhdellä erikoisalalla. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi kolme avointa kysymystä. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, että vain osan hoitajista arvioivan potilaan päätöksentekokompetenssia. Potilaan päätöksentekokompetenssin arviointiin ei ole käytössä siihen tarkoitukseen kehitettyjä mittareita tai menetelmiä. Hoitajien käytännöt potilaan päätöksentekokompetenssin arviointiin ja arvioinnin kohteena olevat asiat olivat hyvin vaihtelevia. Potilaat tekivät erikoissairaanhoidossa päätöksiä hoidosta, hoitolinjauksista ja lääkityksistä, omasta hoitoon sitoutumisesta ja yksityisyydestä sekä päivittäisestä hoidosta ja toiminnoista. Potilaan osallistumista päätöksentekoon voidaan edistää eri tavoin. Merkityksellisinä keinoina edistää potilaan päätöksentekoon osallistumista nähtiin yhteistyö ammattilaisten, omaisten ja potilaan välillä, potilaan tiedonsaanti ja mielipiteen kuuleminen, avoin kommunikaatio ja luotettava ilmapiiri sekä hoitajien rooli itsemääräämisoikeuden tukijoina.
Tulevaisuudessa näyttöön perustuvien menetelmien implementaatiotutkimus olisi tärkeää hoidon laadun parantamiseksi. Jatkotutkimus potilaan osallistumisesta päätöksentekoon erikoissairaanhoidossa potilaan näkökulmasta sekä laajemmin muilla erikoisaloilla voisi tuoda uutta näkökulmaa tämän tutkimuksen havaintoihin.
The study design was qualitative descriptive research. In total, forty-five (n = 45) participants engaged in this study. The participants were nurses working in specialised medical care services. The nurses worked in one specialty. The data were collected with an electronic questionnaire containing open-ended questions (n = 3). The data were analyzed by inductive content analysis.
The results showed that only some of the nurses assessed patient decision-making competence. There are no instruments or other methods developed for this purpose used for assessing the patient's decision-making competence. The assessment of patient decision-making competence by nurses and the capacities assessed vary widely. Patients make decisions about care, advance care planning and medications, their own commitment to care and privacy, and daily care and daily activities. Patient participation in decision-making can be promoted in various ways. Cooperation between professionals, relatives and the patient, providing information and asking for an opinion, open communication and a trustworthy atmosphere, as well as the role of nurses as supporters of patient’s self-determination were seen as important ways to promote patient participation in decision-making.
In the future, research on the implementation of evidence-based methods would be important to improve the quality of care. Further research on patient participation in decision-making in specialised medical care services from the patient’s perspective, as well as more broadly in other specialties, could bring a new perspective to the findings of this study