EVL 52c.2 §:ssä määritelty liiketoimintakokonaisuus osakeyhtiön osittaisjakautumisessa : erityisesti toimintaa määrittelevän oikeuskäytännön valossa
Laukkanen, Anni (2020-06-02)
EVL 52c.2 §:ssä määritelty liiketoimintakokonaisuus osakeyhtiön osittaisjakautumisessa : erityisesti toimintaa määrittelevän oikeuskäytännön valossa
(02.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020063046472
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020063046472
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 24.6.1968/369) 52 §:n 2 momentissa määriteltyä liiketoimintakokonaisuutta veroneutraalin osittaisjakautumisen toteuttamisen edellytyksenä. Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan lain määritelmän mukaan yhtiön osan varojen ja velkojen kokonaisuutta, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Liiketoimintakokonaisuuden vaatimuksen sisällöstä on muodostunut runsaasti oikeuskäytäntöä, ja tutkielmassa keskitytäänkin selvittämään käsitteen sisältöä ensisijaisesti oikeuskäytännön kautta. Erityisen mielenkiinnon kohteena on liiketoimintakokonaisuudelta edellytettävän toimintaa määrittelevän oikeuskäytännön tarkastelu.
Tutkielman tutkimusote on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä liiketoimintakokonaisuudella EVL 52 c §:ssä tarkoitetaan. Edelleen oikeuskäytäntöä hyödyntäen pyritään jäsentämään ja hahmottamaan, onko jaoteltavissa sellaisia yhtiön osan varojen ja velkojen toiminnallisia kokonaisuuksia, joihin on löydettävissä yhdenmukaisia tulkintalinjauksia. Tutkielman keskeinen osa on siten tarkastella kansallista oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa on oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin ohella havaittavissa myös joissain määrin oikeustaloustieteellistä taikka veropoliittistakin näkökulmaa, sillä säännöksen sisällön selvittäminen näyttää edellyttävän myös taloudellisten näkökulmien tunnistamista sekä säännöksen taustalla vaikuttavien poliittisten valintojen ymmärtämistä.
Tutkielmassa havaitaan, että jokseenkin vakiintuneena pidettyä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida pitää oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta riittävän selkeänä. Edelleen tutkielmassa havaitaan EU-vero-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön välillä tietynlaisia jännitteitä liiketoimintakokonaisuuden käsitteen määrittelyssä. Lain esitöiden mukaan liiketoimintakokonaisuutena voidaan pitää itsenäiseen elinkeinotoimintaan kykenevänä yksikkönä, jota taas ei voitane pitää EU-vero-oikeuden näkökulmasta täysin perusteltuna valintana. Tutkielmassa päätellään, että liiketoimintakokonaisuuden määrittelyyn kytketty elinkeinotoiminnan käsite aiheuttanee tarpeetonta epävarmuutta osittaisjakautumisen käytettävyydelle. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että taloustieteelliseen ympäristöön sijoitettavan käsitteen täysimääräisessä soveltamisessa voisi olla perusteltua yhä enemmän antaa painoarvoa myös taloustieteessä omaksutuille näkökohdille. Toisaalta tutkielmassa todetaan, että tapauksellista arviointia edellyttävän käsitteen määrittelylle haettavat yleispätevämmät tulkintalinjaukset muodostaa väistämättä haastavan tulkintaympäristön.
Tutkielman lähdemateriaali koostuu lainsäädännöstä ja sen valmisteluaineistosta, verotus- ja oikeuskäytännöstä, oikeuskirjallisuudesta sekä virallisjulkaisuista.
Tutkielman tutkimusote on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä liiketoimintakokonaisuudella EVL 52 c §:ssä tarkoitetaan. Edelleen oikeuskäytäntöä hyödyntäen pyritään jäsentämään ja hahmottamaan, onko jaoteltavissa sellaisia yhtiön osan varojen ja velkojen toiminnallisia kokonaisuuksia, joihin on löydettävissä yhdenmukaisia tulkintalinjauksia. Tutkielman keskeinen osa on siten tarkastella kansallista oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa on oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin ohella havaittavissa myös joissain määrin oikeustaloustieteellistä taikka veropoliittistakin näkökulmaa, sillä säännöksen sisällön selvittäminen näyttää edellyttävän myös taloudellisten näkökulmien tunnistamista sekä säännöksen taustalla vaikuttavien poliittisten valintojen ymmärtämistä.
Tutkielmassa havaitaan, että jokseenkin vakiintuneena pidettyä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida pitää oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta riittävän selkeänä. Edelleen tutkielmassa havaitaan EU-vero-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön välillä tietynlaisia jännitteitä liiketoimintakokonaisuuden käsitteen määrittelyssä. Lain esitöiden mukaan liiketoimintakokonaisuutena voidaan pitää itsenäiseen elinkeinotoimintaan kykenevänä yksikkönä, jota taas ei voitane pitää EU-vero-oikeuden näkökulmasta täysin perusteltuna valintana. Tutkielmassa päätellään, että liiketoimintakokonaisuuden määrittelyyn kytketty elinkeinotoiminnan käsite aiheuttanee tarpeetonta epävarmuutta osittaisjakautumisen käytettävyydelle. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että taloustieteelliseen ympäristöön sijoitettavan käsitteen täysimääräisessä soveltamisessa voisi olla perusteltua yhä enemmän antaa painoarvoa myös taloustieteessä omaksutuille näkökohdille. Toisaalta tutkielmassa todetaan, että tapauksellista arviointia edellyttävän käsitteen määrittelylle haettavat yleispätevämmät tulkintalinjaukset muodostaa väistämättä haastavan tulkintaympäristön.
Tutkielman lähdemateriaali koostuu lainsäädännöstä ja sen valmisteluaineistosta, verotus- ja oikeuskäytännöstä, oikeuskirjallisuudesta sekä virallisjulkaisuista.