Raskasmetallien kertyminen mustikan lehtiin, marjoihin ja mustikalla eläviin toukkiin nikkeli- ja kuparisulaton ympäristössä
Holmström, Hanna (2020-05-27)
Raskasmetallien kertyminen mustikan lehtiin, marjoihin ja mustikalla eläviin toukkiin nikkeli- ja kuparisulaton ympäristössä
Holmström, Hanna
(27.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146595
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146595
Tiivistelmä
Varpukasveihin kuuluva mustikka (Vaccinium myrtillus) on olennainen osa pohjoisten ekosysteemien ravinnekiertoa ja vaikuttaa merkittävästi niiden tuottavuuteen. Harjavalta puolestaan on yksi Suomen raskasmetallipäästöjen keskittymistä. Harjavallan alueella runsaana metsäkasvina esiintyvä mustikka saattaa olla tärkeä linkki raskasmetallien ylöspäin siirtymisessä alueen ravintoketjuissa. Pro Gradussa tutkin, nostavatko Harjavallan nikkeli- ja kuparisulaton päästöt raskasmetallipitoisuuksia mustikan lehdissä, marjoissa ja niitä ravintonaan käyttävillä toukilla. Lisäksi mitattiin, kuinka paljon raskasmetalleja kertyy mustikan eri kasvinosiin ja onko kasvin osien välillä vaihtelua. Kokeellisessa osassa selvitin, vaikuttaako raskasmetallialtistus mustikalla elävien tunturimittarin toukkien kasvunopeuteen. Tulosten mukaan useimpien metallien pitoisuudet mustikan lehdissä, marjoissa ja toukissa olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia saastuneella alueella kuin kontrollialueella. Toukista mitattiin keskimäärin pienempiä raskasmetallipitoisuuksia kuin lehdistä, mutta kuitenkin suurempia kuin marjoista. Mustikan kasvinosien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevät erot (lehdet > marjat) kunkin tarkastellun raskasmetallin suhteen. Toukkien kasvua selitti saastumisvyöhyke, sillä saastuneilla alueilla toukkien kasvu oli vähäisempää. Tehdaskompleksin raskasmetallisaasteiden pitoisuudet mustikan lehdissä, marjoissa ja toukissa vähenivät seuraavassa järjestyksessä Cu > Ni > As > Pb > Cd ja etäisyyden kasvaessa alueen olennaisimmasta päästölähteestä. Vaikka raskasmetallipäästöt ovat Harjavallan alueella vuosien mittaan pienentyneet, taustalla on pitkä ajanjakso, jonka aikana alueen maaperä on voimakkaasti saastunut. Ei ole siis yllättävää, että tutkimuksessa havaittiin raskasmetallien yhä kertyvän mustikan marjoihin ja lehtiin sekä mustikalla eläviin toukkiin. Vaikka Harjavallan mustikan marjojen raskasmetallipitoisuudet ovat edelleen tausta-arvoja suurempia, ne eivät kuitenkaan ole terveysriski ihmisille. Mustikan lehtien raskasmetallipitoisuudet ovat suhteellisen korkeita, joten niitä ravintonaan käyttäville eläimille saattaa aiheutua tämän takia haitallisia seurauksia.