Valehtelu itsekriminointisuojan ongelmana rikosprosessin ulkopuolisissa menettelyissä
Mäkiniemi, Ella (2020-05-30)
Valehtelu itsekriminointisuojan ongelmana rikosprosessin ulkopuolisissa menettelyissä
(30.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146545
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146545
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on itsekriminointisuojan soveltuminen rikosprosessin ulkopuoliseen menettelyyn ja erityisesti suojan rajat tällaisessa muussa menettelyssä. Tutkielmassa selvitetään millä edellytyksillä itsekriminointisuoja soveltuu rikosprosessin ulkopuolisiin menettelyihin, miten siitä säädetään konkurssi-, ulosotto- ja verotusmenettelyssä ja antaako itsekriminointisuoja henkilölle vaikenemisoikeuden lisäksi oikeuden valehdella näissä menettelyissä.
Tutkielmassa käytettävä metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen ja tutkielmassa hyödynnetään lainopilliseen metodiin sisältyviä eri tulkintametodeja. Keskeisenä lähdeaineistona tutkielmassa käytetään kansallista lainsäädäntöä ja sen esitöitä, kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, relevanttia oikeuskirjallisuutta sekä kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Itsekriminointisuojan ytimessä on yksilön oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikosprosessissa suoja takaa rikoksesta epäillylle tai syytetylle vaitiolo-oikeuden lisäksi oikeuden valehdella. EIT:n oikeuskäytännön ja kansallisen ratkaisun KKO 2009:80 jälkeen on ollut selvää, että itsekriminointisuoja voi aktualisoitua myös rikosprosessin ulkopuolisessa menettelyssä. Oikeustila on kuitenkin ollut epäselvä sen suhteen, oikeuttaako suoja muussa menettelyssä myös valehtelemaan.
Lähtökohta lainsäädännössä on selvä - itsekriminointisuoja ei anna oikeutta valehdella rikosprosessin ulkopuolella. Oikeuskäytännössä tulkinnassa on kuitenkin esiintynyt horjuvuutta ja valehtelu on yksittäistapauksissa sallittu itsekriminointisuojan toteuttamiseksi. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka lähtökohtana muissa menettelyissä on totuusvelvollisuus, itsekriminointisuojan toteuttaminen saattaa yksittäistapauksessa edellyttää valehtelun sallimista. Keinotekoisten perusteluiden välttämiseksi tutkielmassa esitetään ratkaisuksi perättömän lausuman rajoitussäännöksestä ilmenevän periaatteen soveltamista laajemmin eri menettelyihin. Mikäli taas valehtelua muissa menettelyissä ei haluta sallia, tulee lainsäädännössä muilla keinoin, esimerkiksi palomuurisäännöksillä, varmistaa itsekriminointisuojan toteutuminen.
Tutkielmassa käytettävä metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen ja tutkielmassa hyödynnetään lainopilliseen metodiin sisältyviä eri tulkintametodeja. Keskeisenä lähdeaineistona tutkielmassa käytetään kansallista lainsäädäntöä ja sen esitöitä, kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, relevanttia oikeuskirjallisuutta sekä kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Itsekriminointisuojan ytimessä on yksilön oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikosprosessissa suoja takaa rikoksesta epäillylle tai syytetylle vaitiolo-oikeuden lisäksi oikeuden valehdella. EIT:n oikeuskäytännön ja kansallisen ratkaisun KKO 2009:80 jälkeen on ollut selvää, että itsekriminointisuoja voi aktualisoitua myös rikosprosessin ulkopuolisessa menettelyssä. Oikeustila on kuitenkin ollut epäselvä sen suhteen, oikeuttaako suoja muussa menettelyssä myös valehtelemaan.
Lähtökohta lainsäädännössä on selvä - itsekriminointisuoja ei anna oikeutta valehdella rikosprosessin ulkopuolella. Oikeuskäytännössä tulkinnassa on kuitenkin esiintynyt horjuvuutta ja valehtelu on yksittäistapauksissa sallittu itsekriminointisuojan toteuttamiseksi. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka lähtökohtana muissa menettelyissä on totuusvelvollisuus, itsekriminointisuojan toteuttaminen saattaa yksittäistapauksessa edellyttää valehtelun sallimista. Keinotekoisten perusteluiden välttämiseksi tutkielmassa esitetään ratkaisuksi perättömän lausuman rajoitussäännöksestä ilmenevän periaatteen soveltamista laajemmin eri menettelyihin. Mikäli taas valehtelua muissa menettelyissä ei haluta sallia, tulee lainsäädännössä muilla keinoin, esimerkiksi palomuurisäännöksillä, varmistaa itsekriminointisuojan toteutuminen.