Palvelujärjestelmän vangit : asunnottomien vankien kokemuksia asunnottomuudesta, palvelujärjestelmästä ja vapauteen valmistavasta työstä
Kangas, Elina (2020-06-08)
Palvelujärjestelmän vangit : asunnottomien vankien kokemuksia asunnottomuudesta, palvelujärjestelmästä ja vapauteen valmistavasta työstä
(08.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146594
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146594
Tiivistelmä
Vankien asunnottomuus on yleisintä minkään muun väestöryhmän asunnottomuuteen verrattuna. Vapautuvat vangit ovat asunnottomista kaikkein huono-osaisimpia, ja asunnottomuus lisää huomattavasti uusintarikollisuuden riskiä. Vaikka asunnottomuuden vähentämiseksi on toteutettu useita toimenpideohjelmia, ei vankien asunnottomuutta ole onnistuttu vähentämään. Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan tavoitteena on saada integroitua vangit takaisin yhteiskuntaan. Tavoitteen saavuttamiseksi on rikosseuraamusjärjestelmässä siirrytty kohti asteittaista ja suunnitelmallista vapautumista. Viranomaisyhteistyössä on kuitenkin usein puutteita, jolloin vankilassa aloitettu kuntoutuminen hukataan vapautumisvaiheessa.
Tutkin asunnottomien vankien kokemuksia asunnottomuudesta, palvelujärjestelmästä ja vapauteen valmistavasta työstä rikollisuudesta irrottautumisen ja asunnottomuuden vähentämisen näkökulmista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui kuusi ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittanutta vankia, joilla oli asunnottomuusjaksoja elämänkulussaan. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä asiakkaina Varsinais-Suomen Sininauha ry:n Vastuullisesti vapauteen 2 -toiminnassa. Analysoin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että vangeilla oli vaikeuksia saada asuntoa. Asunnottomuuden syiksi kuvattiin itsestä johtuvia tekijöitä, kuten maksamattomat vuokrat sekä häädöt. Lisäksi ehdottomat vankeusrangaistukset johtivat siihen, ettei asuntoa voinut säilyttää tuomion aikana. Samat syyt, mitkä olivat johtaneet asunnottomuuteen, olivat esteenä saada uutta vuokra-asuntoa. Asumispalvelut eivät kohdanneet päihdekierteessä olevien vankien tarpeita, eikä palveluista aina tiedotettu tarpeeksi. Kunnan asuntotoimiston käytännöt vaikuttivat siihen, ettei korkean riskin ihmisiä haluta asuttaa. Yksityiset asuntomarkkinat ja välivuokratut asunnot olivat vankien ainoa väylä saada oma asunto.
Vankien kokemukset palvelujärjestelmästä olivat enimmäkseen negatiivisia. Heillä oli kokemuksia oman toimijuuden sivuuttamisesta, torjunnasta sekä poissulkemisesta. Kokemuksissa korostui asiantuntijalähtöisyys ja osattomuus. Vapauteen valmistelu vankilassa oli vähäistä, ja vapauduttuaan vangit kokivat jääneensä yksin.
Vastuullisesti vapauteen 2 -toiminnalla oli iso merkitys vankien elämään ja rikollisuudesta irrottautumiseen. Työntekijöiden kanssa vangeilla oli luottamuksellinen suhde, ja he tulivat nähdyiksi rikostensa takana. Samankaltaista toimintaa toivottiin enemmän eikä toiminnasta tiedotettu systemaattisesti kaikille vapautumassa oleville vangeille.
Tutkin asunnottomien vankien kokemuksia asunnottomuudesta, palvelujärjestelmästä ja vapauteen valmistavasta työstä rikollisuudesta irrottautumisen ja asunnottomuuden vähentämisen näkökulmista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui kuusi ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittanutta vankia, joilla oli asunnottomuusjaksoja elämänkulussaan. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä asiakkaina Varsinais-Suomen Sininauha ry:n Vastuullisesti vapauteen 2 -toiminnassa. Analysoin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että vangeilla oli vaikeuksia saada asuntoa. Asunnottomuuden syiksi kuvattiin itsestä johtuvia tekijöitä, kuten maksamattomat vuokrat sekä häädöt. Lisäksi ehdottomat vankeusrangaistukset johtivat siihen, ettei asuntoa voinut säilyttää tuomion aikana. Samat syyt, mitkä olivat johtaneet asunnottomuuteen, olivat esteenä saada uutta vuokra-asuntoa. Asumispalvelut eivät kohdanneet päihdekierteessä olevien vankien tarpeita, eikä palveluista aina tiedotettu tarpeeksi. Kunnan asuntotoimiston käytännöt vaikuttivat siihen, ettei korkean riskin ihmisiä haluta asuttaa. Yksityiset asuntomarkkinat ja välivuokratut asunnot olivat vankien ainoa väylä saada oma asunto.
Vankien kokemukset palvelujärjestelmästä olivat enimmäkseen negatiivisia. Heillä oli kokemuksia oman toimijuuden sivuuttamisesta, torjunnasta sekä poissulkemisesta. Kokemuksissa korostui asiantuntijalähtöisyys ja osattomuus. Vapauteen valmistelu vankilassa oli vähäistä, ja vapauduttuaan vangit kokivat jääneensä yksin.
Vastuullisesti vapauteen 2 -toiminnalla oli iso merkitys vankien elämään ja rikollisuudesta irrottautumiseen. Työntekijöiden kanssa vangeilla oli luottamuksellinen suhde, ja he tulivat nähdyiksi rikostensa takana. Samankaltaista toimintaa toivottiin enemmän eikä toiminnasta tiedotettu systemaattisesti kaikille vapautumassa oleville vangeille.