Yhdysvaltojen ohjauskorkoon ja korkoeroon vaikuttavien tekijöiden muutos ja korkoeron ennustuskyvyn muutos 1964–2019

Abstract

Maksimaalisten sijoitustuottojen saavuttaminen edellyttää Yhdysvaltojen kansantalouden kehityksen ymmärtämistä ja sen liikkeiden ennakointia. Yhdysvaltojen keskuspankilla on suuri rooli maan kansantalouden kehityksessä, ja sen määrittämä ohjauskorko on ollut läpi keskuspankin historian sen tärkeimpiä työkaluja makrotalouden säätelyssä. Ohjauskoron ja rahoitusmarkkinoiden odotusten muodostama korkokäyrä on ollut tutkimuksissa todennettu apuväline laskusuhdanteiden ennustamisessa. Tultaessa lähemmäs nykyaikaa, on Yhdysvaltojen makrotalous ajautunut uudenlaisten endogeenisten ja eksogeenisten shokkien vaikuttamaksi, ja rahoitusmarkkinoiden uudet rakenteet ja vaikutussuhteet ovat luoneet uudenlaisia käyttäytymismalleja.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten makrotaloudellisten muuttujien vaikutussuhde keskuspankin ohjauskorkoon on muuttunut tultaessa nykypäivään, kuinka relevantti ennustusväline korkokäyrän muoto on tulevien taantumien ennustamisessa ja miten siihen kohdistuvat vaikutussuhteet ovat muuttuneet. Tutkimus on tehty käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä, missä aineisto on kerätty aikaväliltä 1964–2019. Aineisto koostuu makrotaloudellisten muuttujien ja S&P 500 indeksin kehityksestä kyseisellä aikavälillä. Tutkimuksessa ohjauskorkoon vaikuttavien tekijöiden vaikutussuhteiden muutosta tutkittiin jakamalla aikaväli kolmeen eri jaksoon, mille jokaiselle tehtiin lineaarinen regressio ja näiden regressioiden tuloksia vertailtiin keskenään. Samanlainen analyysi suoritettiin myös korkoeroon vaikuttaville muuttujille. Ohjauskoron ja aikajaksolta kerättyjen muuttujien välille tehtiin myös Granger-kausaalisuustesti mallintamaan kausaalisuuden muutoksia. Korkoeron ennustusvoiman muutosta mitattiin luomalla aikaisemmin kolmeen osaan jaetun aikajakson jokaiselle osalle Probit-ennustemalli, joiden tuloksia vertailtiin keskenään.

Tutkimustulosten perusteella ohjauskorkoon ja korkoeroon vaikuttavien tekijöiden painopiste on siirtynyt makrotaloudellisista muuttujista enemmän yksityistä kulutusta ja varallisuusluokkien hintatasoja kohti. Ohjauskoron kausaliteetti makrotaloudellisiin muuttujiin on vähentynyt tarkasteluvälillä, osittain keskuspankin keinovalikoiman laajennuttua ja yleisen korkotason alennuttua. Korkoero taantumaa ennustavana muuttujana on säilynyt tilastollisesti merkittävänä, mutta sen selitysaste on heikentynyt huomattavasti korkoeron reagoidessa herkemmin markkinoilla ilmenevään muuhun liikehdintään läpi varallisuusluokkien.