”Kotimaasi meri on, tähdet ystävinäs loistaa siellä, missä on Shanghai” : Suomalaisten merimiesten pakkojääminen sodanajan Shanghaihin 1940-luvulla
Pirinen, Eija (2020-05-21)
”Kotimaasi meri on, tähdet ystävinäs loistaa siellä, missä on Shanghai” : Suomalaisten merimiesten pakkojääminen sodanajan Shanghaihin 1940-luvulla
(21.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146597
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070146597
Tiivistelmä
Kansainvälinen kauppalaivaliikenne pysähtyi toisen maailmansodan takia myös Japanin miehittämässä Kiinan Shanghaissa. Opinnäyte käsittelee Shanghaihin työttömiksi jumiutuneita noin puolensataa suomalaista merimiestä. Tutkimusaihe syntyi kirjoittajan isän Toivo Anteroisen omakohtaisista muistelmista. Opinnäytteen tarkoituksena on vastata kysymyksiin: 1. Internoitiinko suomalaisia merimiehiä leireille Shanghaissa? Miksi tai miksei? 2. Millaisiin olosuhteisiin suomalaiset merimiehet Shanghaissa jäivät? 3. Miten he lopulta vapautuivat?
Työ on laadullista tutkimusta sekä sen alaista sisällönanalyysiä. Tärkeimpänä viitekehyksenä käytetään resilienssiä. Työ valaisee toisen maailmansodan Suomen historiassa tähän asti huonosti tunnettua merimiesten aspektia. Alkuperäislähteinä on tutkittu Ulkoasiainministeriön Shanghain pääkonsulaatin arkistoa Kansallisarkistossa sekä kohderyhmän kolmelta merimieheltä muistiaineistoja.
Tutkimus osoittaa, että suomalaiset merimiehet joutuivat tarkkailun alaisiksi, mutta heitä ei internoitu leireille Suomen ja Japanin hyvien diplomaattisuhteiden takia. Ankarissa olosuhteissa melkein kaikki merimiehet sairastuivat vakaviin tauteihin ja heistä kuoli noin kymmenen prosenttia. Sodan jälkeen he alkoivat taas saada pestejä. Osa pääsi kotimaahan Suomen valtion kustantamana.
Työ on laadullista tutkimusta sekä sen alaista sisällönanalyysiä. Tärkeimpänä viitekehyksenä käytetään resilienssiä. Työ valaisee toisen maailmansodan Suomen historiassa tähän asti huonosti tunnettua merimiesten aspektia. Alkuperäislähteinä on tutkittu Ulkoasiainministeriön Shanghain pääkonsulaatin arkistoa Kansallisarkistossa sekä kohderyhmän kolmelta merimieheltä muistiaineistoja.
Tutkimus osoittaa, että suomalaiset merimiehet joutuivat tarkkailun alaisiksi, mutta heitä ei internoitu leireille Suomen ja Japanin hyvien diplomaattisuhteiden takia. Ankarissa olosuhteissa melkein kaikki merimiehet sairastuivat vakaviin tauteihin ja heistä kuoli noin kymmenen prosenttia. Sodan jälkeen he alkoivat taas saada pestejä. Osa pääsi kotimaahan Suomen valtion kustantamana.