Sodankäynnin ase vai epätasa-arvon ilmentymä? YK:n turvallisuusneuvoston määritelmä konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta 2000-luvulla
Kivinen, Henni (2020-06-15)
Sodankäynnin ase vai epätasa-arvon ilmentymä? YK:n turvallisuusneuvoston määritelmä konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta 2000-luvulla
(15.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070246753
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020070246753
Tiivistelmä
Konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta tunnistetaan turvallisuusuhkaksi ja
merkittäväksi ongelmaksi konflikteissa. Se miellettiin kuitenkin yleisesti 1990-
luvun puoliväliin asti vain väistämättömäksi sodan harmilliseksi sivutuotteeksi.
Kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta vastaava Yhdistyneiden kansakuntien
turvallisuusneuvosto on vuodesta 2000 lähtien pyrkinyt konflikteihin liittyvän
seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja lopettamiseen. Tässä pro gradu -
työssä tutkitaan turvallisuusneuvoston konflikteihin liittyvän seksuaalisen
väkivallan määritelmää, sen perusteita ja muutosta 2000-luvulla. Analysoimalla
seksuaalisen väkivallan määritelmää voidaan paremmin pyrkiä ymmärtämään
tehokkaita keinoja sen ennaltaehkäisemiseksi.
Turvallisuusneuvoston määritelmää konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta
väkivallasta tutkitaan kahden tässä työssä luotavan ideaalityypin avulla.
Ensimmäinen ideaalityyppi määrittelee seksuaalisen väkivallan konfliktista alkunsa
saavaksi sodankäynnin aseeksi. Toinen ideaalityyppi perustuu feministiseen
teoriaan, jossa konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta ymmärretään
monimuotoisemmaksi toiminnaksi, joka juontaa juurensa yhteiskunnassa jo ennen
konfliktia vallitsevasta sukupuolten epätasa-arvosta. Tässä tutkimuksessa
käytetään aineistona turvallisuusneuvoston päätöslauselmia konflikteihin
liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta ja YK:n pääsihteerin sitä käsitteleviä
raportteja. Aineistoa analysoidaan laadullisesti teoriaohjaavaan sisällönanalyysin
avulla.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että YK:n turvallisuusneuvoston
määritelmä konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta on laajentunut.
Määritelmässä on alettu ottaa huomioon seksuaaliseen väkivaltaan vaikuttavat
juurisyyt, erityisesti yhteiskunnassa vallitseva sukupuolten välinen epätasa-arvo.
Määritelmän laajentuminen on vaikuttanut toimiin, joita turvallisuusneuvosto
edistää konflikteihin liittyvän seksuaalisen väkivallan lopettamiseksi. Toimissa on
alettu painottaa etenkin väkivallan juurisyihin puuttumista ja seksuaalisesta
väkivallasta selviytyneiden laittamista toiminnan keskiöön.
merkittäväksi ongelmaksi konflikteissa. Se miellettiin kuitenkin yleisesti 1990-
luvun puoliväliin asti vain väistämättömäksi sodan harmilliseksi sivutuotteeksi.
Kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta vastaava Yhdistyneiden kansakuntien
turvallisuusneuvosto on vuodesta 2000 lähtien pyrkinyt konflikteihin liittyvän
seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja lopettamiseen. Tässä pro gradu -
työssä tutkitaan turvallisuusneuvoston konflikteihin liittyvän seksuaalisen
väkivallan määritelmää, sen perusteita ja muutosta 2000-luvulla. Analysoimalla
seksuaalisen väkivallan määritelmää voidaan paremmin pyrkiä ymmärtämään
tehokkaita keinoja sen ennaltaehkäisemiseksi.
Turvallisuusneuvoston määritelmää konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta
väkivallasta tutkitaan kahden tässä työssä luotavan ideaalityypin avulla.
Ensimmäinen ideaalityyppi määrittelee seksuaalisen väkivallan konfliktista alkunsa
saavaksi sodankäynnin aseeksi. Toinen ideaalityyppi perustuu feministiseen
teoriaan, jossa konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta ymmärretään
monimuotoisemmaksi toiminnaksi, joka juontaa juurensa yhteiskunnassa jo ennen
konfliktia vallitsevasta sukupuolten epätasa-arvosta. Tässä tutkimuksessa
käytetään aineistona turvallisuusneuvoston päätöslauselmia konflikteihin
liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta ja YK:n pääsihteerin sitä käsitteleviä
raportteja. Aineistoa analysoidaan laadullisesti teoriaohjaavaan sisällönanalyysin
avulla.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että YK:n turvallisuusneuvoston
määritelmä konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta on laajentunut.
Määritelmässä on alettu ottaa huomioon seksuaaliseen väkivaltaan vaikuttavat
juurisyyt, erityisesti yhteiskunnassa vallitseva sukupuolten välinen epätasa-arvo.
Määritelmän laajentuminen on vaikuttanut toimiin, joita turvallisuusneuvosto
edistää konflikteihin liittyvän seksuaalisen väkivallan lopettamiseksi. Toimissa on
alettu painottaa etenkin väkivallan juurisyihin puuttumista ja seksuaalisesta
väkivallasta selviytyneiden laittamista toiminnan keskiöön.