Laupeus ja inhimillisyys: Naisten ääni, affektiiviset elemuodot ja ikonografian murros suomalaisissa alttaritauluissa vuosina 1870–1920
Takanen, Ringa (2020-08-28)
Laupeus ja inhimillisyys: Naisten ääni, affektiiviset elemuodot ja ikonografian murros suomalaisissa alttaritauluissa vuosina 1870–1920
Takanen, Ringa
(28.08.2020)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8120-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8120-5
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan aikavälillä 1870–1920 suosittuja ja osin uusia kuva-aiheita suomalaisten protestanttisten, pääosin evankelisluterilaisten kirkkojen alttaritauluissa. Keskiössä ovat naispuolisten taiteilijoiden, etenkin Alexandra Frosterus-Såltinin (1837–1916) ja Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) teokset. Lisäksi huomioidaan muiden taiteilijoiden näkemyksiä aihepiireistä. Tutkimusrajauksena ovat kuva-aiheet, joiden keskiössä ovat Kristuksen inhimillisyys ja sosiaalinen toiminta sekä naiset ja lapset osana primaarista kuvastoa.
Suomalaisissa alttaritauluissa on tutkimuksen perusteella havaittavissa kuvallinen murros, joka on yhteydessä aikakauden yhteiskunnallisiin aatevirtauksiin. Aiheiden painopiste siirtyi ylimaallisesta Kristuksesta korostamaan tämän humaanisuutta. Tärkeimpiä kuvalliseen murrokseen yhdistettäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ovat naisten asemaan ja kutsumukseen liittynyt keskustelu, lapsuuskäsitysten muutos, kristillisen sosiaalityön nousu, uskonnollisuuden ja henkisyyden muutos. Tarkastelussa ovat naisten ja lasten kuvaustavat sekä vuorovaikutussuhde Kristukseen. Lisäksi käsitellään Kristuksen kuvaustapojen muutosta tutkimusajan Suomessa verrattuna aiempaan kuvastoon. Edelleen punnitaan teosten tunnetason vaikutuskeinoja oletettuihin aikalaiskatsojiin.
Tutkimuksen ytimessä on kuusi artikkelia, joissa käsitellään eri teemoja tai kuva-aiheita. Keskeisimmät kuva-aiheet ovat Kristus Getsemanessa, Kristus rukoilee vuorella, Kristuksen ilmestyminen Maria Magdalenalle, Kristus ja kanaanilainen nainen, Kristus ja syntinen nainen, Jeesus herättää Jairuksen tyttären, Jeesus siunaa lapsia sekä Tulkaa minua tyköni. Pääaineistona on parikymmentä teosta, joissa näkyy selkeästi kunkin kuva-aiheen yksityiskohtien ikonografinen muuntelu.
Tutkimustapa liikkuu nykypäivän ikonografisen kuvantulkinnan ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen välimaastossa hyödyntäen poikkitieteellisiä näköaloja. Uskonnollisia ihmiskuvia ja elemuotoja analysoidaan Aby Warburgin (1866–1929) paatosmuodon ja kuvien vaellushistorian käsitteitä soveltaen. Tutkimus tuo naishistoriallista otetta ikonografiseen lähestymistapaan ja syventää analyysia affektin, moduksen ja emootiotutkimuksen käsittein. Tarkoituksena on käydä dialogia kirkkotaiteen ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden välillä ja antaa malli elemuotojen lähilukutapojen yhdistämiselle monitieteiseen uskonnollisuuden tutkimukseen.
Tutkimus tarjoaa tärkeän mahdollisuuden koko 1800-luvun jälkipuoliskon taiteen uudelleenluentaan laajentamalla aikakauden suhteen relevanttina nähtyä aineistoa. Se tekee korjausliikkeen tyylihistorialliseen kaanoniin osallistumalla eklektismin kunnianpalautukseen. Samalla tutkimus mahdollistaa arvonpalautuksen historiallisille naistekijöille ja -toimijoille sekä feminiinisinä torjutuille ilmiöille. The dissertation discusses the popular and partly new altarpiece motifs in Finnish Protestant, mainly Evangelical Lutheran churches, in the period 1870–1920. The focus is on paintings by women artists, most particularly Alexandra Frosterus-Såltin (1837–1916) and Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945). Furthermore, a range of artworks by other artists are also analysed. Central themes in the research are motifs that stress Christ’s humanity, his social activity among people, with women and children as key subjects.
The study addresses the Finnish altarpieces’ changing themes in interaction with the social factors and the changing mentalities of the era. The emphasis on motifs shifted to stress Jesus’ humanity and social activity among people, rather than his divine essence. The most important societal questions connected with the changing motifs are the discussions on women’s societal position and childhood, the rise of Christian social work and charity, and changing religiosity and spirituality. The study explores depictions of women and children, their emotions, and their interaction with Christ. Furthermore, it discusses the changing iconography of Christ in late 19th and early 20th century Finland in comparison to earlier imagery. It also considers how the altarpieces have been actively used to evoke feelings in contemporary viewers.
At the core of the study are six articles which discuss different themes or pictorial motifs. The pivotal motifs are the following: Christ in Gethsemane, Christ Praying on the Mountain, Christ Appearing to Mary Magdalene, Christ and Canaanite Woman, Christ and the Fallen Woman, Jesus Raising the Daughter of Jairus, Jesus blessing the Children and Come unto Me. The main research material consists of around twenty artworks in which the iconographic variation of each motif is evident on the level of detail.
The theoretical framework operates in the area between the viewpoints of modern iconographic and visual culture studies, making use of interdisciplinary approaches. The analysis of subjects and gestural forms is based on the views of Aby Warburg (1866–1929), applying the concepts of Pathosformel and the migration and survival of images. The study brings an approach considering women’s history to iconographic research and elaborates the approach through the concepts of affect and modus, and also through the study of emotions. It presents a method for enhancing the dialogue between sacral art and other socio-cultural phenomena. Moreover, it offers a model for combining the historically perceived methods of close-reading of gestures, or pathos formulae, with the multidisciplinary study of religiosity.
The study provides an important opportunity to re-read the art of the latter half of the 19th century by expanding the material seen as relevant. It revises the stylistic canon by contributing to the rehabilitation of eclecticism. Concurrently, the study enables a revaluation of historically active women, as well as of phenomena generally considered to be feminine, and therefore rejected.
Suomalaisissa alttaritauluissa on tutkimuksen perusteella havaittavissa kuvallinen murros, joka on yhteydessä aikakauden yhteiskunnallisiin aatevirtauksiin. Aiheiden painopiste siirtyi ylimaallisesta Kristuksesta korostamaan tämän humaanisuutta. Tärkeimpiä kuvalliseen murrokseen yhdistettäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ovat naisten asemaan ja kutsumukseen liittynyt keskustelu, lapsuuskäsitysten muutos, kristillisen sosiaalityön nousu, uskonnollisuuden ja henkisyyden muutos. Tarkastelussa ovat naisten ja lasten kuvaustavat sekä vuorovaikutussuhde Kristukseen. Lisäksi käsitellään Kristuksen kuvaustapojen muutosta tutkimusajan Suomessa verrattuna aiempaan kuvastoon. Edelleen punnitaan teosten tunnetason vaikutuskeinoja oletettuihin aikalaiskatsojiin.
Tutkimuksen ytimessä on kuusi artikkelia, joissa käsitellään eri teemoja tai kuva-aiheita. Keskeisimmät kuva-aiheet ovat Kristus Getsemanessa, Kristus rukoilee vuorella, Kristuksen ilmestyminen Maria Magdalenalle, Kristus ja kanaanilainen nainen, Kristus ja syntinen nainen, Jeesus herättää Jairuksen tyttären, Jeesus siunaa lapsia sekä Tulkaa minua tyköni. Pääaineistona on parikymmentä teosta, joissa näkyy selkeästi kunkin kuva-aiheen yksityiskohtien ikonografinen muuntelu.
Tutkimustapa liikkuu nykypäivän ikonografisen kuvantulkinnan ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen välimaastossa hyödyntäen poikkitieteellisiä näköaloja. Uskonnollisia ihmiskuvia ja elemuotoja analysoidaan Aby Warburgin (1866–1929) paatosmuodon ja kuvien vaellushistorian käsitteitä soveltaen. Tutkimus tuo naishistoriallista otetta ikonografiseen lähestymistapaan ja syventää analyysia affektin, moduksen ja emootiotutkimuksen käsittein. Tarkoituksena on käydä dialogia kirkkotaiteen ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden välillä ja antaa malli elemuotojen lähilukutapojen yhdistämiselle monitieteiseen uskonnollisuuden tutkimukseen.
Tutkimus tarjoaa tärkeän mahdollisuuden koko 1800-luvun jälkipuoliskon taiteen uudelleenluentaan laajentamalla aikakauden suhteen relevanttina nähtyä aineistoa. Se tekee korjausliikkeen tyylihistorialliseen kaanoniin osallistumalla eklektismin kunnianpalautukseen. Samalla tutkimus mahdollistaa arvonpalautuksen historiallisille naistekijöille ja -toimijoille sekä feminiinisinä torjutuille ilmiöille.
The study addresses the Finnish altarpieces’ changing themes in interaction with the social factors and the changing mentalities of the era. The emphasis on motifs shifted to stress Jesus’ humanity and social activity among people, rather than his divine essence. The most important societal questions connected with the changing motifs are the discussions on women’s societal position and childhood, the rise of Christian social work and charity, and changing religiosity and spirituality. The study explores depictions of women and children, their emotions, and their interaction with Christ. Furthermore, it discusses the changing iconography of Christ in late 19th and early 20th century Finland in comparison to earlier imagery. It also considers how the altarpieces have been actively used to evoke feelings in contemporary viewers.
At the core of the study are six articles which discuss different themes or pictorial motifs. The pivotal motifs are the following: Christ in Gethsemane, Christ Praying on the Mountain, Christ Appearing to Mary Magdalene, Christ and Canaanite Woman, Christ and the Fallen Woman, Jesus Raising the Daughter of Jairus, Jesus blessing the Children and Come unto Me. The main research material consists of around twenty artworks in which the iconographic variation of each motif is evident on the level of detail.
The theoretical framework operates in the area between the viewpoints of modern iconographic and visual culture studies, making use of interdisciplinary approaches. The analysis of subjects and gestural forms is based on the views of Aby Warburg (1866–1929), applying the concepts of Pathosformel and the migration and survival of images. The study brings an approach considering women’s history to iconographic research and elaborates the approach through the concepts of affect and modus, and also through the study of emotions. It presents a method for enhancing the dialogue between sacral art and other socio-cultural phenomena. Moreover, it offers a model for combining the historically perceived methods of close-reading of gestures, or pathos formulae, with the multidisciplinary study of religiosity.
The study provides an important opportunity to re-read the art of the latter half of the 19th century by expanding the material seen as relevant. It revises the stylistic canon by contributing to the rehabilitation of eclecticism. Concurrently, the study enables a revaluation of historically active women, as well as of phenomena generally considered to be feminine, and therefore rejected.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2864]