Varsinais-Suomen luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheen vuorovaikutteisuus

Abstract

Vuorovaikutteisuus on tullut viime vuosikymmeninä osaksi alueiden käytön suunnittelua kommunikatiivisen suunnitteluteorian myötä. Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa perustan vuorovaikutteiselle maankäytön suunnittelujärjestelmälle. Maakuntakaava ohjaa yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja maakunnan suunnittelua tehdään lähtökohtaisesti pitkälle aikavälille. Vuorovaikutteisen suunnittelun katsotaan parantavan päätösten ympäristöllistä laatua ja laajentavan suunnittelun tietopohjaa. Se myös johtaa laajemmin hyväksyttyihin päätöksiin ja ennaltaehkäisee mahdollisia maankäytöllisistä intresseistä johtuvia konflikteja tulevaisuudessa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin osallisten kokemuksia Varsinais-Suomen luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavan vuorovaikutteisuudesta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia osallisilla oli tarjotuista osallistumismahdollisuuksista ja miksi osa luonnonvarafoorumeihin kutsutuista ei hyödyntänyt mahdollisuuttaan osallistua. Tarkastelun kohteena oli myös, millaisiksi osalliset kokivat vaikutusmahdollisuutensa prosessissa ja miten he kehittäisivät kaavoitusprosessien vuorovaikutteisuutta. Tutkimuksessa haastateltiin vaihemaakuntakaavaprosessin valmisteluvaiheen osallistaviin vuorovaikutustilaisuuksiin, luonnonvarafoorumeihin, osallistuneita henkilöitä sekä luonnonvarafoorumeihin kutsuttuja, mutta ei-osallistuneita henkilöitä. Tutkimuskohteena olivat osallisten subjektiiviset kokemukset ja niiden tutkimiseen hyödynnettiin fenomenologista tutkimusmenetelmää.

Tulosten mukaan luonnonvarafoorumit koettiin onnistuneiksi vuorovaikutteisuuteen kannustaneen järjestämistavan ansiosta. Haastateltavat toivoivat, että luonnonvarafoorumeihin olisi osallistunut enemmän maakunnan asukkaita. Syitä luonnonvarafoorumeihin kutsuttujen osallistumattomuudelle olivat aikataulujen epäsopivuus ja kokemus, että maakuntakaavoitus on liian suuripiirteistä, jotta heidän olisi mahdollista edistää intressejään. Suurin osa haastateltavista koki, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa vaihemaakuntakaavaprosessiin. Haastateltavat toivoivat, että yhä useampia osallisia innostuisi osallistumaan vuorovaikutteisiin maankäytön suunnitteluprosesseihin esimerkiksi laajemman tiedotuksen myötä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutteiset osallistumistilaisuudet koetaan onnistuneeksi osallistumisen muodoksi erityisesti keskustelumahdollisuuksien vuoksi ja ne herättävät toiveikkuutta osallistumisen vaikuttavuudesta. Maakuntakaavoitus koetaan asukkaiden ja paikallisten kansalaisjärjestöjen näkökulmasta melko kaukaiseksi ja kontaktipinta omaan henkilökohtaiseen elämään on epäselvä. Osallistumisen koetaan edellyttävän asiantuntemusta maakuntakaavoituksesta ja suunnittelussa käsiteltävistä aiheista.

In recent decades, the participatory planning theory has resulted in making participation a part of land use planning. In Finland, participation was included in the law when the Land Use and Building Act came into force in 2000. The regional plan guides more detailed planning, and regional planning is primarily done for the long term. Participatory planning is thought to improve the environmental quality of decisions, and it also prevents potential interest-related conflicts regarding land use in the future.

The purpose of this study was to examine the participants' experiences of their participation in the regional planning for natural values and natural resources in Southwest Finland. Participants of this regional planning process are the residents of the region and other stakeholders who will be affected by the upcoming plan. The study examined the experiences of the participants, and why some of those invited to the Southwest Finland Natural Resources Forums organized by the regional council of Southwest Finland did not take advantage of their opportunity to participate. The focus was also on how participants felt they could influence the planning outcome by participating in the planning process, and how they would develop the interactivity of the planning processes.

The study interviewed persons who participated in Natural Resources Forums, and those who were invited to these forums but didn’t participate. The subject of the research was the subjective experiences of the participants, and a phenomenological research method was utilized to study them. According to the results, the Natural Resources Forums were perceived to be successful due to the way they were organized, which encouraged people towards interaction. Interviewees wished more residents of the province would have participated in the forums. The reasons for the non-participation of those invited to the forums were schedule conflicts and the experience that the regional planning is too broad to allow them to promote their interests. Most of the interviewees felt that they had the opportunity to influence the regional planning outcome.

Based on the results, it can be stated that interactive participation events are perceived as a successful form of participation, especially due to the opportunities for discussion, and they create hope for the effectiveness of participation. From the point of view of residents and local NGOs, regional planning is perceived as quite distant and the way it touches one's own personal life is unclear. Participation is perceived to require expertise in regional planning and planning topics.