Arkiympäristön vaikutus koululaisten aktiivisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen

Abstract

Fyysinen aktiivisuuden puute eli liikkumattomuus on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kansanterveyttä uhkaavista tekijöistä. Myös suomalaista lapsista yli puolet liikkuu liian vähän. Aikuisiin verrattuna lasten liikkumista määrittävät ja rajoittavat moninaiset fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tekijät, kuten erilainen arjen rytmi ja huoltajien asenteet ympäristöä ja liikkumista kohtaan. Lasten terveyden ja kasvamisen kannalta onkin tärkeää selvittää, minkälaiset ympäristöt kannustavat fyysiseen aktiivisuuteen ja itsenäiseen liikkumiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen aktiviteettitila lasten arjen paikosta muodostuu, ja mikä on sen yhteys fyysisen ympäristön ominaisuuksiin, fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen. Ympäristön lapsiystävällisyyden kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat kyky itsenäiseen liikkumiseen ja tarjoumien hyödyntämiseen. Ympäristön ominaisuuksia ja ulottuvuuksia voidaan mallintaa ja vertailla aktiviteettitiloilla, jotka kuvaavat kvantitatiivisesti yksilön ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa kerättiin tietoa 8-10-vuotiaiden varsinaissuomalaisten lasten arkiympäristöistä osallistavalla karttakyselyllä ja sitä tukevalla terveyskyselyllä. Aktiviteettitilat mallinnettiin uudella menetelmällä, jossa arjen paikkojen ja niiden välisten aktiivisten matkojen ympärille muodostettiin 500 metrin vyöhykkeet. Aktiviteettitilat luokiteltiin neljään luokkaan aktiivisen liikkumisen ja arjen paikkojen klusteroitumisen perusteella. Sen jälkeen niitä verrattiin päällekkäisanalyysillä maankäyttöön ja tilastollisilla menetelmillä terveyttä kuvaaviin muuttujiin. Tutkielmassa havaittiin, että lyhyet välimatkat arjen paikkojen välillä lisäävät lasten itsenäistä ja aktiivista liikkumista. Huoltajat kokevat pidemmät etäisyydet lapsille turvattomiksi, mikä lisää riippuvuutta passiivista kulkumuodoista, kuten autoilusta, mikä lisää lasten paikallaanoloa. Tiheämpi rakennettu ympäristö näyttää lisäävän itsenäistä liikkumista, koska tarjoumia on enemmän ja matkat ovat lyhyempiä. Kulkumuotojen käytöllä näytti olevan vaikutuksia terveyteen: aktiivisesti kulkevilla pitkäaikaissairauksia oli keskimäärin vähemmän kuin passiivisesti liikkuvilla, mutta flunssaa ja antibioottikuureja useammin. Lasten fyysisen ja sosiaalisen ympäristön ominaisuuksilla näyttää olevan vaikutusta liikkumistottumuksiin. Osallistavan kartoituksen avulla selvitettiin, että lasten aktiivista ja itsenäistä liikkumista voidaan edistää esimerkiksi tiheällä kouluverkostolla ja koulujen yhteydessä tarjottavilla harrastemahdollisuuksilla. Aktiviteettitilojen avulla lapsille ominaisia liikkumistapoja voidaan kartoittaa ja hyödyntää esimerkiksi tasa-arvoisemmassa ja mahdollistavassa kaupunkisuunnittelussa.

Physical inactivity is one of the biggest threats to public health globally. Over half of the Finnish children do not accumulate the recommended amount of exercise. Compared to adults, children have various physical and social restrictions limiting their ability to independently move and utilize their environments. Parents can project social restrictions based on their personal relationships and experiences with their everyday environments. Children have different routines and temporal restrictions and structures, such as school hours, and in principle more free time compared to adults. However, it is necessary to study how the everyday environments are affecting the growth and lifestyle of children and which environments support physical activity and independent movement. The aim of this thesis is to form an activity space model based on the children’s daily errand points and form an understanding of these elements of the everyday physical and social environments that contribute to the overall activity and health of the children. The most important elements that define the child-friendliness of the environment are the ability to move independently and meaningfully utilize the affordances provided by that environment. These points are further studied with the application of the activity space model, in which the features and dimensions of the environment can be quantitatively modeled, and the human-environment interactions can be revealed. Two surveys were sent out to Finnish children born between 2008 and 2010. The first one was a participatory mapping survey addressed to the children and the second one a health survey to back up the mapping exercise. A new model was created and used to define the activity spaces of the individuals, comprising of the daily errand points and the active journeys between them with a buffer of 500 meters applied around them. The activity spaces were categorized to four distinct types based on active travel and clusterization of the daily errand points. Then, overlay analysis was applied to study the land use and land cover of the activity spaces. Finally, the health survey data and activity spaces were compared to study the relations between activity spaces, land use and health. The study found out that short distances between daily errand points promote active and independent travel. The parents find bigger distances to be more unsafe for children, which increases the dependence of cars in the family, and thus increases passive travel and sedentary time of the children. Denser urban environments seem to promote independent travel as nearby affordances keep travel distances shorter. The travel mode seemed to affect the overall health and activity of the children: active travel correlated with less chronic diseases but seemed to increase colds and the use of antibiotics. The social and physical environments seem to affect the travel patterns of the children in many ways. Participatory mapping revealed that active and independent travel among children can be promoted by assuring dense school networks and after-school activities in the vicinity of home and schools. Children’s travel patterns and behavior can be mapped with activity space analysis and the findings could help planners and decision makers to build more equally enabling environments for children.