"Kohta taitaa muuttua säännöstelyn alaiseksi sekin, että kenelle kirjoittaa" – Kotirintaman naisten suhtautuminen valtion säädöksiin, tiedotukseen ja sodankäynnin motiiveihin jatkosodan aikaisissa kirjeissä
Hallikainen, Iida (2020-06-01)
"Kohta taitaa muuttua säännöstelyn alaiseksi sekin, että kenelle kirjoittaa" – Kotirintaman naisten suhtautuminen valtion säädöksiin, tiedotukseen ja sodankäynnin motiiveihin jatkosodan aikaisissa kirjeissä
(01.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082161370
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082161370
Tiivistelmä
Posti kuljetti jatkosodan 25.6.1941–19.9.1944 aikana noin miljardi lähetystä. Kirjeistä muodostui ainoa säännöllinen yhteydenpidon väline kotirintaman ja rintaman välillä. Kirjoittamisen tapoja sääteli valtion ohjeistus ja sitä valvova sensuuri, sekä kirjoittajien itsesensuuri.
Tutkielmassa tarkastellaan narratiivisen analyysin keinoin sitä, miten kotirintaman naiset ilmentävät vuosina 1942–1943 rintamalle ja ulkomaille kirjoitetuissa kirjeissä suhtautumistaan vallitsevien politiikan linjojen perusteella toteutettuihin säädöksiin, sodan syihin ja kotirintaman tiedotukseen ja sensuuriin. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on osoittaa, että kotirintaman naiset eivät olleet homogeeninen ryhmä, vaan yksilöitä, jotka ajattelivat ajan yhteiskunnan normeja ja elämää eri tavoilla. Tutkielma sijoittuu uuden sotahistorian kokemushistorian piiriin.
Pääasiallisena lähdeaineistona käytetään tutkielman tekijän hallussa olevaa sota-ajan kirjekokoelmaa, yksityistä kirjekokoelmaa ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta hankittuja kirjekokoelmia. Kirjeitä ovat kirjoittaneet 13 erilaista kotirintaman naista, jotka asuivat eri puolilla Suomea. Kirjeenvaihtoa määrittää kirjeiden henkilökohtaisuus, mutta niistä on löydettävissä myös paljon yhtäläisyyksiä.
Lähestyn naisten kokemuksia kirjeistä esiin nousevien teemojen avulla. Näitä ovat sodankäynnin motiivit, kuten pyhä tehtävä, Jumalan rangaistus, uuden ja paremman isänmaan rakentaminen ja vihollisen hyökkäys. Valtion säädöksistä esiin nousevia teemoja ovat tanssikielto, irtosuhteet, sankarihautajaiset ja kuoleman kokemus, alkoholinkäyttö ja säännöstelypolitiikka. Lisäksi perehdytään kaupungin ja maaseudun eroihin ja sota-ajan sukupuolikulttuuriin.
Tutkitun aineiston perusteella voi todeta, että naiset eivät lottia lukuun ottamatta juuri noudattaneet sensuurimääräyksiä. Kirjeissä esiintyy sodan syiden kyseenalaistamista, synkkiä ajatuksia, suoraa puhetta irtosuhteista ja turhautumista valtion säädöksiin siltä osin, kuin ne koskettivat naisten arkea. Naiset näkivät valtion kansana ja isänmaana. Vastoin aiempaa käsitystä he kertoivat mielipiteistään avoimesti ja osa jopa käsitti olevansa vapaita määräämään itsestään ja elämästään. Erityisesti tuntemattomien kirjoittajien rooli syvällisemmässä ajatustenvaihdossa kirjoittajan ja vastaanottajan välillä korostui. Vastoin aiempaa käsitystä kirjeet osoittavat, että kotirintamalta ei kirjoitettu ainoastaan arkisia asioita.
Tutkielmassa tarkastellaan narratiivisen analyysin keinoin sitä, miten kotirintaman naiset ilmentävät vuosina 1942–1943 rintamalle ja ulkomaille kirjoitetuissa kirjeissä suhtautumistaan vallitsevien politiikan linjojen perusteella toteutettuihin säädöksiin, sodan syihin ja kotirintaman tiedotukseen ja sensuuriin. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on osoittaa, että kotirintaman naiset eivät olleet homogeeninen ryhmä, vaan yksilöitä, jotka ajattelivat ajan yhteiskunnan normeja ja elämää eri tavoilla. Tutkielma sijoittuu uuden sotahistorian kokemushistorian piiriin.
Pääasiallisena lähdeaineistona käytetään tutkielman tekijän hallussa olevaa sota-ajan kirjekokoelmaa, yksityistä kirjekokoelmaa ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta hankittuja kirjekokoelmia. Kirjeitä ovat kirjoittaneet 13 erilaista kotirintaman naista, jotka asuivat eri puolilla Suomea. Kirjeenvaihtoa määrittää kirjeiden henkilökohtaisuus, mutta niistä on löydettävissä myös paljon yhtäläisyyksiä.
Lähestyn naisten kokemuksia kirjeistä esiin nousevien teemojen avulla. Näitä ovat sodankäynnin motiivit, kuten pyhä tehtävä, Jumalan rangaistus, uuden ja paremman isänmaan rakentaminen ja vihollisen hyökkäys. Valtion säädöksistä esiin nousevia teemoja ovat tanssikielto, irtosuhteet, sankarihautajaiset ja kuoleman kokemus, alkoholinkäyttö ja säännöstelypolitiikka. Lisäksi perehdytään kaupungin ja maaseudun eroihin ja sota-ajan sukupuolikulttuuriin.
Tutkitun aineiston perusteella voi todeta, että naiset eivät lottia lukuun ottamatta juuri noudattaneet sensuurimääräyksiä. Kirjeissä esiintyy sodan syiden kyseenalaistamista, synkkiä ajatuksia, suoraa puhetta irtosuhteista ja turhautumista valtion säädöksiin siltä osin, kuin ne koskettivat naisten arkea. Naiset näkivät valtion kansana ja isänmaana. Vastoin aiempaa käsitystä he kertoivat mielipiteistään avoimesti ja osa jopa käsitti olevansa vapaita määräämään itsestään ja elämästään. Erityisesti tuntemattomien kirjoittajien rooli syvällisemmässä ajatustenvaihdossa kirjoittajan ja vastaanottajan välillä korostui. Vastoin aiempaa käsitystä kirjeet osoittavat, että kotirintamalta ei kirjoitettu ainoastaan arkisia asioita.