Huippu-urheilua yksityisyyden kustannuksella? : Olinpaikkatietomääräysten problematiikkaa urheilijan yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan kannalta

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen Suomen antidopingsäännöstön olinpaikkatietomääräyksiä perus-tuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Olinpaikkatietomääräykset ovat monelta osin problemaattisia PL 10 §:n yksityiselämän suojan kannalta ja kaventavat tun-tuvasti urheilijan yksityiselämän suojan alaa. Rajoituksen hyväksyttävyyden arvioinnissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu FNASS ja muut v. Ranska on keskeisessä roolissa kotimaisen oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastelen perusoikeuksien horisontaalivaikutusta ja sen vahvuutta rajoituksen hyväksyttävyyden arvioinnin lähtökohtana, sillä antidopingsäännökset perustuvat urheilun itsesääntelyyn. Katson, ettei horisontaalivaikutus ole välttämättä lähtökohtaisesti heikompi, kuin perusoikeuksien vertikaalivaikutus. Rajoituksen hyväksyttävyyden arviointia lähestyn tutkielmassani kahdesta eri lähtökohdasta: yhtäältä rajoituksen hyväksyttävyyttä voidaan arvioida perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä soveltaen. Tässä tarkastelussa etenkin suhteellisuusperiaatteella on keskeinen rooli. Onkin tarkasteltava sitä, mikä painoarvo puhtaalla urheilulla yhteiskunnallisena intressinä on punnittuna urheilijan yksityiselämän suojaa vastaan. Toisaalta taas voidaan argumentoida, että urheilijan sitoutuessa esimerkiksi kilpailulisenssin hankkimisen yhteydessä noudattamaan Suomen antidopingsäännöstöä, on hän suostunut luopumaan yksityiselämän suojastaan tältä osin. Urheilijan antama suostumus on kuitenkin problemaattinen, sillä sen ei voida katsoa olevan vapaaehtoisesti annettu niiden seuraamusten vuoksi, joita olinpaikkatietojen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä urheilijalle aiheutuu. Olinpaikkatiedot ovat myös henkilötietoja, joiden käsittelyssä on noudatettava EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen periaatteita. SUEK ry perustaa henkilötietojen käsittelyn urheilijan antamaan suostumukseen sekä sopimus- tai jäsenyyssuhteeseen. Katson, etteivät nämä käsittelyperusteet ole päteviä ja siten lainmukaisia käsittelyperusteita antidopingtoiminnassa ja ehdotan, että käsittely tulisi perustaa esimerkiksi kansalliseen lainsäädäntöön. Antidopingtoiminnan kansainvälisen luonteen vuoksi myös henkilötietojen siirtoon liittyvään problematiikkaan on kiinnitetty huomiota. Suostumus taikka sopimus- tai jäsenyyssuhde siirtoperusteina eivät täytä myöskään yleisen tietosuoja-asetuksen V luvun mukaisia edellytyksiä lainmukaiselle henkilötietojen siirrolle.