S2-oppijoiden kemian opiskelun kielelliset haasteet ja oppimisen tukeminen kemian opetuksessa
Holmström, Suvisaara (2020-07-01)
S2-oppijoiden kemian opiskelun kielelliset haasteet ja oppimisen tukeminen kemian opetuksessa
Holmström, Suvisaara
(01.07.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020090969043
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020090969043
Tiivistelmä
Opetusta, oppimista, ajattelua tai ymmärrystä lienee mahdotonta muodostaa ilman
perustavaa kielitaidon tasoa. Kemiassa kielen roolia opetuksessa korostaa sen oma
symbolinen järjestelmä, erikoistunut sanasto sekä luonnontieteelliselle tekstille tyypilliset
kielen konventiot. Pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin suomea toisena kielenään
opiskelevien eli S2-oppijoiden kielellisiin vaikeuksiin sekä keinoihin tukea S2-
oppijoiden kemian opiskelua.
Kieli on jatkuvasti läsnä jokapäiväisessä elämässänne. Miltei kaikki opettaminen ja
oppiminen perustuu jonkin suullisen tai kirjoitetun kielen muodon käyttöön.
Globalisoituvassa maailmassa on tärkeää ottaa huomioon monikielisten oppijoiden
kielelliset ja kulttuuriset taustat ja tarjota heille tasavertainen mahdollisuus menestyä
opinnoissaan. Tämän toteuttamiseksi opetuksen tulisi olla kielitietoista.
Kielitietoisuus voidaan määritellä ymmärrykseksi kielen keskeisestä merkityksestä
oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja
yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Myös tietoisuus kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista
asenteista ja näistä keskustelu on osa kielitietoista toimintaa
Jokaisella oppiaineella on oma kielensä sekä tapa kertoa oppiaineeseen liittyvistä
ilmiöistä. Euroopassa kielitaitoa arvioidaan Euroopan neuvoston kehittämällä
eurooppalaiselle viitekehyksellä (EVK, engl. Common Framework of Reference for
Languages tai CEFR). Viitekehyksen tasoa B2 pidetään yleisesti tietoaineiden opiskeluun
riittävänä kielitaidon tasona, koska silloin kielitaito riittää abstraktien aihealueiden
käsittelyyn. Kuitenkin monet S2-oppijat opiskelevat kemiaa kielitaidolla, joka ei ole
riittävä tietoaineiden opiskeluun.
Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä S2-oppijoiden kielellisiin haasteisiin etsien ja
pohtien mahdollisia ratkaisuja S2-oppijoiden kemian opiskelun tukemiseksi.
Kehitystutkimuksessa luotiin kuvaus S2-oppijoiden kielellisistä ja kemian oppimisen
haasteista kirjallisuuden ja kemian opettajille tehdyn kyselyn avulla sekä kehitettiin
oppimateriaalia S2-oppijoiden kemian opetuksen tukemiseksi aikuisten perusopetukseen.
Kemian oppimisen ja opetuksen tutkimusprojekti toteutettiin verkkokyselyllä, joka
lähetettiin kemian opettajille, jotka opettavat myös S2-oppijoita peruskouluissa, aikuisten
perusopetuksessa tai kansanopistoissa. Kysely koostui kahdesta osasta, joista
ensimmäisessä pyrittiin hankkimaan tietoa kemian opettajien näkemyksistä S2-
oppijoiden opetuksesta ja toisessa selvitettiin S2-oppijoiden kemian opetuksen haasteita.
Kysymykset käsittelivät muun muassa opettajan tarjoamaa tukea, kielitietoisuutta,
oppisisältöjä ja työskentelytapoja. Kyselyssä kartoitettiin myös tarvetta S2-oppijoille
suunnattuun oppimateriaaliin. Kyselyn vastauksista koottiin kvalitatiivinen
sisällönanalyysi.
Tutkimusprojektiin kuului myös selkokielisen oppimateriaalin kehittämisprojekti.
Materiaalin pohjana toimi Jan Janssonin päättövaiheen kemian kurssille valmistama
opetusmateriaali, jota lähdettiin muokkaamaan selkokieliseksi oman kielitietoisuuden
sekä muiden opettajien ohjeiden ja kommenttien mukaan.
S2-oppijoiden kemian oppimisen haasteista monet liittyvät kemiassa käytettyyn kieleen.
Tieteellinen teksti eroaa arjessa käytetystä kielestä perustavanlaatuisella tavalla ja tämän
vuoksi olisi tärkeää tukea S2-oppijoiden suomen kielen oppimista kaikkien oppiaineiden
tunneilla. Toisen kielen oppimisessa keskeisiä asioita ovat muun muassa opetuksen
vuorovaikutuksellisuus, käytetyn kielen merkityksellisyys, oppijoiden alhainen
ahdistustaso sekä osallisuus ja kielen tuottaminen joko avustetusti tai itsenäisesti.
S2-oppijoille tulisi kirjallisuuskatsauksen mukaan tarjota sellaista oppimisen tukea,
minkä avulla heillä olisi mahdollisuus menestyä kemian opinnoissa huolimatta edellä
mainituista kielellisistä oppimista haastavista tekijöistä. Tällaisia tukikeinoja voisi olla
esimerkiksi lukemisen taitojen opettelu oppikirjan tai kemiaan liittyvien lehtiartikkelien
avulla, käsitteen ja sen merkityksen yhdistämistehtävät, kielen merkitykseen keskittyvät
tehtävät, käsitesanastojen kerääminen tai uusien käsitteiden käyttäminen itse
muodostetussa lauseessa. Lisäksi kemian opetuksessa kannattaisi hyödyntää paljon
visuaalisia keinoja ilmiöiden ja ohjeiden selittämiseen (esim. laboratoriotyön ohje
sarjakuvana ja kokeellisuutta silloin, kun sen avulla voidaan suoraan esittää jokin käsite,
jonka sisäistäminen pelkkää puhetta seuraamalla voisi olla S2-oppijalle haastavaa.
perustavaa kielitaidon tasoa. Kemiassa kielen roolia opetuksessa korostaa sen oma
symbolinen järjestelmä, erikoistunut sanasto sekä luonnontieteelliselle tekstille tyypilliset
kielen konventiot. Pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin suomea toisena kielenään
opiskelevien eli S2-oppijoiden kielellisiin vaikeuksiin sekä keinoihin tukea S2-
oppijoiden kemian opiskelua.
Kieli on jatkuvasti läsnä jokapäiväisessä elämässänne. Miltei kaikki opettaminen ja
oppiminen perustuu jonkin suullisen tai kirjoitetun kielen muodon käyttöön.
Globalisoituvassa maailmassa on tärkeää ottaa huomioon monikielisten oppijoiden
kielelliset ja kulttuuriset taustat ja tarjota heille tasavertainen mahdollisuus menestyä
opinnoissaan. Tämän toteuttamiseksi opetuksen tulisi olla kielitietoista.
Kielitietoisuus voidaan määritellä ymmärrykseksi kielen keskeisestä merkityksestä
oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja
yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Myös tietoisuus kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista
asenteista ja näistä keskustelu on osa kielitietoista toimintaa
Jokaisella oppiaineella on oma kielensä sekä tapa kertoa oppiaineeseen liittyvistä
ilmiöistä. Euroopassa kielitaitoa arvioidaan Euroopan neuvoston kehittämällä
eurooppalaiselle viitekehyksellä (EVK, engl. Common Framework of Reference for
Languages tai CEFR). Viitekehyksen tasoa B2 pidetään yleisesti tietoaineiden opiskeluun
riittävänä kielitaidon tasona, koska silloin kielitaito riittää abstraktien aihealueiden
käsittelyyn. Kuitenkin monet S2-oppijat opiskelevat kemiaa kielitaidolla, joka ei ole
riittävä tietoaineiden opiskeluun.
Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä S2-oppijoiden kielellisiin haasteisiin etsien ja
pohtien mahdollisia ratkaisuja S2-oppijoiden kemian opiskelun tukemiseksi.
Kehitystutkimuksessa luotiin kuvaus S2-oppijoiden kielellisistä ja kemian oppimisen
haasteista kirjallisuuden ja kemian opettajille tehdyn kyselyn avulla sekä kehitettiin
oppimateriaalia S2-oppijoiden kemian opetuksen tukemiseksi aikuisten perusopetukseen.
Kemian oppimisen ja opetuksen tutkimusprojekti toteutettiin verkkokyselyllä, joka
lähetettiin kemian opettajille, jotka opettavat myös S2-oppijoita peruskouluissa, aikuisten
perusopetuksessa tai kansanopistoissa. Kysely koostui kahdesta osasta, joista
ensimmäisessä pyrittiin hankkimaan tietoa kemian opettajien näkemyksistä S2-
oppijoiden opetuksesta ja toisessa selvitettiin S2-oppijoiden kemian opetuksen haasteita.
Kysymykset käsittelivät muun muassa opettajan tarjoamaa tukea, kielitietoisuutta,
oppisisältöjä ja työskentelytapoja. Kyselyssä kartoitettiin myös tarvetta S2-oppijoille
suunnattuun oppimateriaaliin. Kyselyn vastauksista koottiin kvalitatiivinen
sisällönanalyysi.
Tutkimusprojektiin kuului myös selkokielisen oppimateriaalin kehittämisprojekti.
Materiaalin pohjana toimi Jan Janssonin päättövaiheen kemian kurssille valmistama
opetusmateriaali, jota lähdettiin muokkaamaan selkokieliseksi oman kielitietoisuuden
sekä muiden opettajien ohjeiden ja kommenttien mukaan.
S2-oppijoiden kemian oppimisen haasteista monet liittyvät kemiassa käytettyyn kieleen.
Tieteellinen teksti eroaa arjessa käytetystä kielestä perustavanlaatuisella tavalla ja tämän
vuoksi olisi tärkeää tukea S2-oppijoiden suomen kielen oppimista kaikkien oppiaineiden
tunneilla. Toisen kielen oppimisessa keskeisiä asioita ovat muun muassa opetuksen
vuorovaikutuksellisuus, käytetyn kielen merkityksellisyys, oppijoiden alhainen
ahdistustaso sekä osallisuus ja kielen tuottaminen joko avustetusti tai itsenäisesti.
S2-oppijoille tulisi kirjallisuuskatsauksen mukaan tarjota sellaista oppimisen tukea,
minkä avulla heillä olisi mahdollisuus menestyä kemian opinnoissa huolimatta edellä
mainituista kielellisistä oppimista haastavista tekijöistä. Tällaisia tukikeinoja voisi olla
esimerkiksi lukemisen taitojen opettelu oppikirjan tai kemiaan liittyvien lehtiartikkelien
avulla, käsitteen ja sen merkityksen yhdistämistehtävät, kielen merkitykseen keskittyvät
tehtävät, käsitesanastojen kerääminen tai uusien käsitteiden käyttäminen itse
muodostetussa lauseessa. Lisäksi kemian opetuksessa kannattaisi hyödyntää paljon
visuaalisia keinoja ilmiöiden ja ohjeiden selittämiseen (esim. laboratoriotyön ohje
sarjakuvana ja kokeellisuutta silloin, kun sen avulla voidaan suoraan esittää jokin käsite,
jonka sisäistäminen pelkkää puhetta seuraamalla voisi olla S2-oppijalle haastavaa.