Sosiaalisilla investoinneilla kohti kestävää kasvua ja kehitystä – hyvinvointi- ja toimintakykyajattelun muutos Euroopan unionissa talouspoliittisen ohjausjakson luomisen jälkeen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisen mahdollisesti muuttuvan paradigman sisällä EU:n sosiaalinen ulottuvuus toimii ja tätä kautta täsmentää Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden kompleksista nykytilaa. Tutkimuksella on myös vahva normatiivinen ulottuvuus ja tavoitteena on tarkastella lisäksi sitä, millaisella ohjauksella tai yhteistyön malleilla sosiaalista kestävyyttä EU:n sisällä voidaan kasvattaa. EU:n sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyisyyksiä kasvattamaan pyrkiviä toimia arvioidaan sosiaalisten investointien paradigman teoreettisesta näkökulmasta. Paradigmassa olennaista on, että sosiaalinen hyvinvointi, toimintakykyisyys sekä inhimilliseen pääomaan investoiminen nähdään talouskasvun ennakkoehtona.

Kysymystä miten ja missä määrin EU:n sosiaalinen ulottuvuus ilmentää sosiaalisten investointien paradigmaa, tarkastellaan talouspoliittisen ohjausjakson maakohtaisten suositusdokumenttien avulla vuosilta 2011, 2015 ja 2020. EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuutta tarkastellaan puolestaan haastatteluaineistolla, jossa EU-sosiaalipolitiikan asiantuntijat käsittelevät sosiaalisten investointien ja EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toimia ja tulevaisuutta. Analyysi toteutetaan teorialähtöisenä sisällönanalyysinä, joka mahdollistaa muutoksen ja sosiaalisten investointien ajatusmaailman ilmenemisen tarkastelun EU:n sosiaalisessa ulottuvuudessa.

Tutkimuksen loppupäätelminä voidaan todeta, että sosiaalisten investointien paradigman toimintakykyisyyden kasvattamisen, joustavan työelämän sekä kestävän kasvun ja elinikäisen oppimisen teemojen roolit kasvavat ohjausjakson suosituksissa tarkastelujakson aikana. Kuitenkaan selkeää siirtymää paradigmasta toiseen ei voi täysin todeta tapahtuneen – neoliberaali markkinoihin ja talouskehitykseen keskittyvä näkökulma näyttäytyy päällekkäisenä paradigmana EU-tason toimia tarkasteltaessa. Lisäksi arviot tulevaisuudesta ovat toiveikkaita mutta realistisia. Poliittisten tilojen muutosten tunnistaminen, pitkäjänteinen vaikuttamistyö sekä sosiaali- ja taloussektorin horisontaalinen yhteistyö näyttäytyvät toimenpiteinä, joita tulisi vahvistaa. Selvää on, että sosiaalisen hyvinvoinnin ja toimintakykyisyyksien kasvattamisen teemat näkyvät EU-tasolla vahvemmin kuin ennen. Muutos kohti vahvempaa sosiaalista hyvinvointia voidaan nähdä vastauksena kasvaviin sosiaalisen ulottuvuuden alueelle kohdistuviin haasteisiin sekä EU-kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi. Tematiikan tarkastelu on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa, eikä sosiaalisen hyvinvoinnin ja sitä myötä laajemmin yhteiskuntien ja niissä toimivien ihmisten toimintakykyisyyksien tarkastelua voi ohittaa.