Asiakasväkivallan muodot, ennakointi ja ennaltaehkäisy : tapaustutkimus lastensuojelun sijaishuoltoyksiköstä

Abstract

Tutkimukseni käsittelee lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden työssään kohtaamia vaaratilanteita, väkivallan uhkaa ja väkivaltaa. Aiheena on siis työntekijöiden kohtaama asiakasväkivalta lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä. Tarkoituksena on tarkastella yksiköiden toimintaa ja mahdollisuuksia kehittää työyhteisön ja työntekijöiden toimintaa uhkaavissa tilanteissa. Aihetta on tärkeää tutkia, sillä tutkimusten mukaan työpaikalla koettu väkivalta on noussut sosiaalialan työturvallisuusuhaksi jo 1980-luvulla ja on kaikista eri väkivallan muodoista ainoa, jonka määrä on kasvanut siitä aina 2000-luvulle asti. Tutkielma on menetelmältään laadullinen tutkimus. Sen aineisto koostuu erään lastensuojelun sijaishuoltoyksikön kahdeksan eri erityis- ja vaativahoitoisten lasten osaston työntekijöiden vuoden 2018 aikana tekemistä vaaratilanneilmoituksista. Analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä temaattista sisällönanalyysia hyödyntäen aiempaa tutkijoiden luomaa teoreettista viitekehystä väkivaltatilanteiden ennakoinnista. Ennakointikeinot ovat viitekehyksen mukaan jaoteltu rakenteellisen tason, tilanteellisen tason ja yksilötason keinoihin. Jaottelen tutkimuksen aineiston näiden teemojen pohjalta ja etsin työntekijöiden näkemyksiä asiakasväkivallan ennaltaehkäisystä. Tutkimuksessa olen kiinnostunut seuraavista kysymyksistä. Millaisena asiakasväkivalta näyttäytyy yksikössä vaaratilanneilmoitusten perusteella? Miten tilanteissa näkyy työntekijöiden ennakointi ja ennaltaehkäisy rakenteellisella tasolla, tilanteellisella tasolla ja yksilötasolla? Väkivalta on tutkimuksen mukaan osastoilla yleistä, mutta väkivallan määrä vaihteli paljon osastoittain. Väkivaltatilanteet liittyivät myös usein yksittäisten nuorten toimintaan. Väkivalta oli vaaratilanneilmoitusten perusteella useammin fyysistä kuin henkistä. Kaikki fyysinen väkivalta oli sijaishuollossa asuvien nuorten aiheuttamaa eikä raporteista juuri käynyt ilmi ulkopuolista uhkailua. Väkivallan seuraukset olivat useammin fyysisiä kuin psyykkisiä. Rakenteellisella tasolla suurimpana väkivaltaa ehkäisevänä keinona pidettiin riittäviä resursseja. Tilanteellisella tasolla korostuivat ympäristön turvallisuus, säännöt ja yhteistyö. Yksilötasolla työntekijät kirjoittivat vuorovaikutuksesta, koulutuksesta ja menetelmäosaamisesta, nuorten provosoinnin välttämisestä sekä henkilökohtaisista piirteistä, jotka liittyvät väkivallan syntymiseen.